Havumetsän lapset tarttuu aiheeseen, josta suomalaisilla on enemmän mielipiteitä kuin tietoa: ympäristöliike Elokapinaan. 1990-luvulta lähtien Suomen eturivin dokumentaristeihin kuulunut Virpi Suutari antaa elokuvallaan kasvot uutisissa tiiviisti todistetulle ryhmälle. Filmi kuvaa liikkeen nuoria johtohenkilöitä sekä aktivismia ja kansalaistottelemattomuutta poliittisen vaikuttamisen keinona. Samalla meille piirtyy kuva motiiveista toiminnan taustalla.
Dokumentti haastaa mediassa usein leviävän käsityksen liikkeen jäsenistä radikaaleina. Metsien suojelu näyttäytyy heikomman osapuolen puolustamisena, johon kuka tahansa voi osallistua voimiensa mukaan. Samalla teos esittää kiintoisia kysymyksiä kansalaisvaikuttamisesta, yhteiskunnallisen dialogin vähäisyydestä ja ihmisestä osana luonnon ekosysteemiä.
Suutarin teos innoittaa ja inspiroi, haastaa pinttyneet mielipiteet ja valaa yleisön täyteen taistelutahtoa hyvän asian puolesta. Vuosikymmenen tärkein dokumenttielokuva on täällä, ja kamppailu jatkuu.
Topi E. Timonen