Suomessa vain erikoisesityksissä nähty Henkilökohtaisia kysymyksiä on oiva näyte Lana Gogoberidzen laajasta tuotannosta. Tämä ”esifeministinen” kuvaus työssäkäyvän aviovaimon kokemuksista 1970-luvun Neuvosto-Gruusiassa on poikkeuksellinen löytö aikansa neukkutuotannon valtavirtojen ulkopuolella ja tekijänsä kansainvälisesti kuuluisin saavutus.
Henkilökohtaisia kysymyksiä tekee kipeää analyysiä nelikymppisen Sopikon, nykyisen Georgian pääkaupungissa Tbilisissä asuvan toimittajan ja kahden teini-ikäisen tytön äidin tilanteesta. Mitä tehdä, kun liikkuvan työn lisäksi on jonotettava kaupoissa ja hoidettava kotityöt – vaikka avioliittokin näyttää olevan murenemassa?
Gogoberidze on kertonut elokuvan sisältävän hänelle omaelämäkerrallisia aineksia. Poikkeukselliseksi Henkilökohtaisia kysymyksiä kohoaa jo siksi, että mieleen ei tule elokuvaa, joka liikkuisi aikansa gruusialaisen sivistyneistön edustajien keskuudessa, naisnäkökulmasta, melko realistisesti ja puolidokumentaarisesti kuvatuissa tbilisiläismiljöissä.
Pääosan tulkitseva Sofiko Tšiaureli oli varsinainen gruusialaiselokuvan tähti. Hänet muistetaan jo Sergei Paradžanovin avantgardistisesta klassikosta Granaattiomenan väri (Sayat Nova, 1968). Sofiko oli arvostetun veteraaniohjaajan Mihail Tšiaurelin tytär, ja hänen ensimmäinen aviomiehensä oli loistavan Pirosmanin (1969) ohjaaja Giorgi Schengelaia.
Timo Malmi