Yksitoista lukiolaistyttöä Leipzigista ja kymmenen lukiolaispoikaa Karl-Marx-Stadtista liftaavat Itämerellä sijaitseville Rügenin ja Usedomin rannoille. Sitten seuraa tismalleen sitä, mitä kaikki osaavat odottaa, mikä oli kriitikoiden argumentti elokuvaa vastaan yhtä hyvin silloin aikanaan kuin nykyäänkin perustuen siihen äärimmäisen harhaiseen uskomukseen, että yleisöt haluavat aina nähdä jotain uutta tai jopa omaperäistä. Mutta se harhaluulo johti ja johtaa yhä tämän elokuvan väärinymmärtämiseen. Hasler halusi luoda jotain hyvin tavallisen ja ennalta-arvattavan olosta, joka kuitenkin hehkuu eloisasti – jotain joka vastasi sitä, miten sen ydinyleisö, ensimmäinen DDR:ssä syntynyt sukupolvi, todennäköisesti koki oman Heimatinsa. Toisin sanoen: elokuvassa on kyse enemmän joukkoon kuulumisesta kuin kaipauksesta kasvavan kulttuurisen sisäänkääntyneisyyden aikana.
DEFA:n unelmakaksikon ja tosielämän parin Chris Doerkin ja Frank Schöbelin tähdittämä Hot Summer on malliesimerkki aidosta tähtielokuvasta, jonka pääasiallinen tarkoitus on esitellä heidän nimenomaisia kykyjään – ja avittaa siinä sivussa hieman levymyynnissä; heidän lisäkseen elokuvassa kuullaan Regine Albrechtin ja Hanns-Michael Schmidtin lauluääninä Gerti Mölleriä ja Ingo Grafia, ajan tähtilaulajia molemmat.
Olaf Möller