1950-luvun lopulle asti surffausta harrastivat vain omaehtoiset outsiderit, jotka kehittivät siitä aivan oman kulttuurinsa, jonka säännöt ja rituaalit pätevät käytännössä edelleen. Mutta sitten tuli Itävalta-Unkarissa syntyneen kirjailija/käsikirjoittaja Friedrich Kohnerin romaani Gidget, The Little Girl with Big Ideas (1957), joka teki aalloilla ratsastuksesta yleisesti tunnetun urheilulajin.
Seuraava askel tässä kehityksessä oli Paul Wendkosin kaksi vuotta myöhemmin tuosta romaanista tekemä valkokangasversio, josta tuli huomattava lippuluukkumenestys – huolimatta siitä, että siihen asti Wendkosin auteur-neroutta juhlineet kriitikot happamoituivat hänen tehtyään tällaisen tyttöjen elokuvan. Mikä sivumennen sanoen on tarinan huomattavin aspekti: että surffauksesta tuli yleisesti tunnettu kulttuurinen ilmiö naispuolisen päähenkilön välityksellä – sillä surffauskulttuuri oli siihen aikaan yhtä kaikki muy macho.
Tästedes Gidgetin hahmolle kehittyi kaksi eri kulkusuuntaa, sillä Kohnerin seuraavilla romaaneilla ja Wendkosin elokuvan jatko-osilla oli hyvin vähän tekemistä keskenään. Gidget-elokuvista tuli maailmanelokuvan ensimmäinen surffauselokuvien (mini)sarja, jonka toinen ja paras osa Hyttynen lähtee Havaijille esitteli Yhdysvaltojen (tuolloin vastikään niihin liitetyn ja sikäli yhä jokseenkin eksoottisen) ainoan trooppisen osavaltion tämän harrastuksen tyyssijana.
Olaf Möller