Usean henkilön episodielokuvat ovat yleistyneet – mutta harvat ovat onnistuneet niin luontevasti ja monipuolisesti kuin Dag Johan Haugerud esikoispitkässään I Belong. Ensinnäkin hänen kolmen episodin triptyykkinsä on vaivatta linkitetty yhteen siten, että kaikki päähenkilöt ovat saman oslolaisen kerrostalon naispuolisia asukkaita, jotka elokuvan alkupuolella kohtaavat kadulla. Lisäksi he ovat kehystarinassa novellikokoelmansa ääniversiota purkittavan kirjailijan kolmen tarinan päähenkilöitä.
Vaikka naiset ovat varsin erilaisia, Haugerudin elokuva tutkailee heidän kauttaan samaa kysymystä: miksi käyttäydymme sosiaalisissa paineissa toisin kuin olisi järkevintä tai edes itse haluaisimme?
Lise on sairaanhoitaja, joka joutuu vastentahtoisesti antamaan ohjausta uudelle hoitajakokelaalle. Romaaneja saksasta norjaksi kääntävä Grete joutuu valitsemaan, ottaako käännettäväksi pitämänsä kirjailijan huonon esikoisteoksen. Ann-Kristin joutuu raihnaisen äitinsä kanssa keskustelemaan kutkuttavan suuren rahasumman vastaanottamisesta.
Pienin keinoin ja tarkan dialogin avulla Haugerud vie jokaisen ”novellin” pisteeseen, jossa katsoja alkaa päähenkilön mukana oivaltaa, että kaikki ei nyt mene ihan niin kuin pitäisi – mutta jokin vain estää rehellisen, kompromissittoman sanomisen tai toiminnan. Onko tämä keskiluokkaisen länsimaisen nykyihmisen normikäyttäytymistä?
Timo Malmi