Cuarónin lopullisen läpimurron varmistaneen Ja äitiäs kans alussa nähdään välähdyksenomainen vihje tulevasta: vanhemman naisen ja nuoren pojan poikkeuksellisesta suhteesta kertovan Hal Ashbyn Haroldin ja Mauden (1971) juliste. Tällä kertaa kaksi tien päälle lähtevää teinipoikaa – työväenluokkainen Julio ja vauraampaan sukuun kuuluva Tenoch – saavat seurakseen ja ”sentimentaaliseksi kasvattajakseen” avioliitto-ongelmista kärsivän aikuisen naisen, surumielisen Luisan.
Ensi alkuun rasvaisilla jutuillaan rehvasteleva, hormonien ylituotannosta kärsivä kloppikaksikko vaikuttaa pelkiltä Billin ja Tedin – tai Beavisin ja Butt-Headin – höröttäjäverrokeilta, mutta pintarivo road movie tummuu salavihkaa tragedian mittoihin, jokainen peittelee jotakin – salaisuudet aukeavat, raukeavat ja laukeavat – ja toisille näytellyt roolit hapertuvat ennen pitkää pelkäksi hauraaksi silmälumeeksi.
Ohjaajan taidokas, viimeisen päälle nyansoitu sommitelma – jonkinlainen Julesin & Jimin (1962) ja Easy Riderin (1969) välisestä yhden yön jutusta siinnyt, maailmaan heitetty orpolapsi – näyttää pintapuolisesti petollisen yksinkertaiselta, mutta puhuu kuljetun polun koukeroisesta karheudesta paljon todemmalla kielellä kuin mitkään virallisemmat, oman vakavuutensa jäykistämät, köykäiset art house -poseeraukset. Cuarón tavoittaa elämänjanon, intohimon ja olemassaolon mysteerin primääritilassa, alasti ja au naturel.
Lauri Timonen