Englantilaisella Arthurilla on kyky löytää maakerroksiin kätkettyjä ikiaikaisia hautoja. Kadonneen puolison muisto saa hänet palamaan Italian maaseudulle tämän perheen luo. Pian hän ihastuu anoppinsa lauluoppilaaseen ja ajautuu tuttujen haudanryöstäjien joukkoon. Ryhmä rohmuaa 300-luvun etruskihaudoista patsaita ja vaaseja mustan pörssin ostajille, ja lopulta jahdillinen kansainvälisiä museokuraattoreita yrittää määrittää mittaamattoman arvokkaille esineille arvon.
Rohrwacher rinnastaa haudanryöstelyn hienovaraisesti hautausmaan vieressä olevaan öljynjalostamoon. Teollisuuden nimissä maasta porataan ikiaikaisia rikkauksia ja sen sielua pumpataan kapitalistisiin tarkoituksiin, mutta kukaan ei kutsu sitä haudanryöstelyksi. Ekologisuus on läsnä ilman syyttävää sormea.
Usein Rohrwacherin päähenkilöt toimivat matkaoppaina todistamaan elämän pieniä suuria ihmeitä – ja niin myös La Chimerassa. He ovat kahden maailman välissä vaeltavia runoilijoita; vastakkain ovat vanhat perinteet ja modernit tavat, hengellisyys ja maallisuus.
Tyylillisesti Rochwarcher itse vaeltelee modernin elokuvan ja italialaisten mestareiden välillä. Syvinä pohjavirtauksina ovat Olmin ja Tavianin maaseutukuvaukset, mutta päällimmäiseksi nousevat Fellinin karnevalismi sekä Pasolinin kansantarustosta ammentaminen, Pummia muistuttava päähenkilö ja Haukkojen ja varpusten koominen tyylittely.
Otto Kylmälä