Jim Carreyn komiikasta voi olla montaa mieltä. Toisille tämä on Jerry Lewisin veroinen intuitiivinen nero, toisille pelkkä ylienerginen naamanvääntelijä. Omalaatuisen koomikko Andy Kaufmanin elämästä ja taiteesta kertovassa elokuvassa Carrey todistaa huippulahjakkuutensa ja kiistattoman virtuositeettinsa. Forman antaa tälle tilaa mutta myös tarkat raamit, joissa temmeltää.
Itse elokuvassa nähdään, miten Kaufmanin komedian rajoja äärimmäisyyksien kautta rikkovat ideat ja ylilyönnit saavat yleisössä aikaan yhtä lailla raivoa kuin autenttista nauruakin. Studiopomojen ja tv-tuottajien raivolla ei ole rajoja, mutta Kaufman ei suostu kompromisseihin. Kaiken taustalta paljastuu myös herkkä ihminen.
Man on the Moon edustaa harvinaislaatuista Hollywood-elokuvaa – melkein alan itseanalyysiä –, jossa ollaan loppuun asti ihmisen puolella. Sivurooleissa pyörii monia Forman-elokuvien hersyviä vakiokasvoja (Danny DeVito, Vincent Schiavelli, Christopher Lloyd) ja Kaufmanin ammattikollegoja (George Shapiro). Hurjimmat naurut tarjoaa kuitenkin koomikon legendaarinen ”sivupersoona”, rivosuinen yökerholaulaja Tony Clifton, jonka olemassaolon mysteeriin koko elokuvan draama lopulta tiivistyy.
Lauri Timonen