Kauttaaltaan taidokas, ammattitaitoisesti tehty mustavalkoinen musiikkidokumentti Megas valokuvaajana tunnetuksi tulleelta Sigurþór Hallbjörnssonilta, taiteilijanimeltään Spessiltä (300 Accordions, 2003; Horse With No Name, 2012) perkaa lauluntekijä ja laulaja Magnús Þór Jónssonin, eli paremmin Megasin, uraa: mistä kaikki alkoi ja mitä siitä seurasi? Islannin suosituimpiin muusikoihin lukeutuvaa Megasia pidetään kotimaansa Bob Dylanina.
Elokuvan ydin koostuu vuonna 2019 kuvatuista konserttiharjoituksista, joita Hallbjörnsson seurasi kahdenkymmenen päivän ajan. Siinä sivussa – musiikkidokumenteille perinteisesti – haastatellaan: ääneen pääsevät ohjaajan – joka esittää kysymykset – ja lauluntekijän lisäksi Megasin kollegat. Kameran eteen asettuvat myös Islannin musiikkiskenen valovoimaisimmat henkilöt, kuten musiikkikriitikko Arnar Eggert Thoroddsen ja rumpalilaulaja Sigtryggur Baldursson. Ja eräässä musiikkivideossa laulaa taustalla Björk!
Välillä muusikko pääsee laukomaan totuuksiaan, kuten ”barbituraatit tappaa, mutta hashis ja spiidi ei”, mutta näissä kohtauksissa ohjaaja tuntuu kaivelevan provokaatiota. Elokuvassa nähdään ainutlaatuista arkistomateriaalia: vanhoja haastatteluja ja valokuvia, mutta elokuvan ydintä ovat sittenkin tyylikkäät, enkelitkin maan tasalle taivaasta repivät musiikkikohtaukset. Ne eivät selittelyjä tuekseen tarvitse: kuvat ja musiikki puhuvat puolestaan. Rock’n Roll!
Joonas Nykänen