Kolme miestä työskentelee Bosporin sillan ympärillä. Euroopan ja Aasian yhdistävä silta yhdistää myös miehet, joiden elämät tuskin kohtaavat. Teini-ikäinen Fikret myy laittomasti kukkia autoilijoille, yksinäinen poliisi Murat etsii internetistä tyttöystävää ja Umut yrittää tasapainoilla huonopalkkaisen minibussityönsä ja Cemile-vaimon vaatimusten kanssa. Pariskunta yrittää löytää isompaa asuntoa, mutta Istanbulin kasvavat hintapyynnöt ja Cemilen vaatimukset eivät kohtaa, mikä rasittaa nuorenparin avioliittoa.
Sillan lisäksi miehiä yhdistää rahan ja rakkauden kaipuu, sillä ruuhkaisen Istanbulin keskellä ne edustavat parempaa elämää ja henkistä tasapainoa. Tarinoissa ei kuitenkaan ole mitään päälle liimattua, koska ne kumpuavat vahvasti hahmojen, pitkälti itseään näyttelevien miesten, elämästä.
Aslı Özgen palkittu debyyttielokuva alkoi dokumenttiprojektina mutta muuntautui fiktioelokuvaksi, kun ohjaaja ei saanut kuvata oikeita poliiseja elokuvaansa. Kuin Jafar Panahin Peili (1997), joka vaihtaa tyylilajia fiktiosta dokumenttiin kesken elokuvan, Özgen kahden tyylilajin hybridi kasvaa arvoon arvaamattomaan. Kahden tekotavan risteytyksenä syntyi hurmaavan neorealistinen teos, jonka empatia hahmojaan kohtaan on suurempaa kuin pelkän dokumentin tai fiktion.
Otto Kylmälä