Kunnianhimoinen, keskiluokkainen manchesterilaisnainen (Wendy Hiller) matkustaa Hebrideille, jossa hänen on tarkoitus avioitua itseään huomattavasti vanhemman, vauraan teollisuusmiehen kanssa. Myrsky estää kuitenkin naista pääsemästä sulhasensa saarelle ja hän jää jumiin läheiseen kylään, tutustuu paikalliseen elämänmenoon, kohtaa nuoren meriupseerin (Roger Livesey) ja alkaa punnita alkuperäisiä suunnitelmiaan uudelleen.
Juoniasetelma ei toisin sanoen lupaa mitään järin erityistä, mutta kaikki muu onkin Powellin ja Pressburgerin käsittelyssä puhdasta taikaa, koska heidän neroutensa piilee nimenomaan toteutuksen omalaatuisen kummallisessa sävystössä. Hektisen iskevässä tyylissä ei ole ripaustakaan siitä näivettyneen seesteisestä ja tylsämielisestä brittiläisyydestä, jossa jokainen skarvi vaikuttaa nojaavan uneliaasti kohti seuraavaa teehetkeä. Eipä siis mikään ihme, että Martin Scorsese pitää Myrskyöitä kiistattomana mestariteoksena ja lienee varastanut (Powellin kanssa 1984 avioituneen leikkaajansa Thelma Schoonmakerin tuella) omien töidensä hermostuneen energisiin montaasipyörteisiin eniten juuri näistä lähteistä. Myrskyöiden ytimen ymmärsi myös Raymond Chandler:
”En ole koskaan nähnyt elokuvaa, joka tuoksuu tällä tavoin tuulelta ja sateelta tai joka hyödyntää niin kauniisti sitä maisemaa, jossa ihmiset oikeasti asuvat, erotuksena kaupallisiin tarkoituksiin luoduista kulisseista.”
Lauri Timonen