Eurooppalaisen laatuelokuvan kiintotähdet, ranskalainen Guillaume Canet ja italialainen Alba Rohrwacher tekevät ikimuistoiset roolit entisinä rakastavaisina Stéphane Brizén ohjaamassa hellässä ja oivaltavassa sesonkien väliin sijoittuvassa tarinassa. Viittäkymmentä lähestyvä pariisilainen filmitähti (Canet) pakenee epäonnistunutta teatteridebyyttiä merenrantakaupunkiin, jonne Alice (Rohrwacher) on sattumalta asettunut vuosia sitten. Edellisestä kohtaamisesta on kulunut vuosia, ja elämä on vienyt molemmat eri suuntiin. Eron haavat ovat hiljalleen parantuneet, vai ovatko sittenkään?
Menneet valinnat ja nykyhetken tyytymättömyys – ainekset ovat ehkä tutut, mutta Brizén ja käsikirjoittajapari Marie Druckerin tarina on raikas ja onnistuu olemaan yhtä aikaa hauska ja aidosti koskettava. Alussa kuvataan pilke silmäkulmassa nykyihmisen epämääräistä yritystä tulla pelastetuksi ulkoisin keinoin. Canet tuo uusimmalla tekniikalla kuorrutetun lomakompleksin kuvaukseen häivähdyksen Jacques Tatia ja osoittautuu myös tilannekomiikan taituriksi. Myöhemmin herkän Alicen lämpöinen koti ja hetket perheen parissa muistuttavat, että myös yhdessä ihminen voi olla yksin. Kuten elämässä yleensä, mikään ei ole yksiselitteistä, ja lopulta vasten jylhiä maisemia me olemme kaikki hyvin, hyvin pieniä.
Ranskan kiinnostavimpiin nykyohjaajiin lukeutuvan STÉPHANE BRIZÉn (s. 1966) tie kulki sähköalan opiskelun kautta draamaopintoihin ja televisioteknikon töihin Pariisissa. Esikoispitkä Le bleu des villes (1999) palkittiin Cannesin Director’s Fortnight -sarjassa, ja Ei minua kukaan rakasta (2005), sympaattinen tarina yksinäisestä miehestä, joka löytää elämäänsä kipinän tangotunnilta, oli aikoinaan pieni hitti myös Suomen valkokankailla. Brizén laajasta tuotannosta erottuvat herkät ihmismielen kuvaukset, kuten César-palkittu Mademoiselle Chambon (2009) ja Guy de Maupassant -filmatisointi A Woman’s Life (2016), sekä kapitalismin kääntöpuolta yksilön näkökulmasta tutkiva trilogia Kaupan laki (2015), At War (2018) ja Another World (2021).
Milja Mikkola