Cuarónin nuoruudenkokemuksiin perustuva, ohjaajan itsensä komeasti mustavalkoisena kuvaama teos kertoo Meksikon pääkaupungissa, Roman kaupunginosassa 70-luvun poliittisten kuohuntojen seassa keskiluokkaisen perheen kotiapulaisena työskentelevästä ”Cleosta” (Yalitza Aparicio). Turhia selittelemätön elokuva etenee vaivihkaa, ennemminkin hiljaa havainnoiden kuin juonenkäänteitään korostaen. Pienet banaalit detaljit (koiranpaskat, lentokoneet, ahtaus, jopa mukaan hivutettu Gravity-vitsi) ottavat hetkittäin painokkaampaa roolia kuin elämän raskaammat iskut (kusipäinen poikaystävä, vaikea raskaus, isäntäpariskunnan rakoileva avioliitto, perheen pojissa kytevä väkivaltainen impulssi) tai luonnonvoimien uhka (maanjäristys, metsäpalo, vellovan meren vaarallinen pauhu). Cuarón väistää viisaasti kaikki tutut kliseet, ja kokonaisuuden todelliseksi voimavaraksi kasvaa Aparicion sielukas, itseään korostamaton, Giulietta Masinan hiljaisuudessaan voimakkaat roolityöt mieleen tuova, tarkkailevan toteava pääosasuoritus.
Romasta kasvoi syystäkin melkoinen palkintomagneetti (mm. Venetsian elokuvajuhlien Kultainen leijona, kymmenen Oscar-ehdokkuutta ja kolme voittoa ynnä kaksi Golden Globea parhaasta ohjauksesta ja vieraskielisestä elokuvasta). Suomen arvostelijain liittokin äänesti sen vuoden 2018 parhaaksi ensi-iltaelokuvaksi.
Lauri Timonen