Frammartinon debyytti kertoo yksinäisen vanhan miehen ja nuoren tytön risteävät tarinat syrjäisessä calabrialaisessa kylässä. Mies palkkaa kaksi nuorukaista kaivamaan haudan kuolleelle koiralleen, mutta toinen heistä unohtaa kännykkänsä ja tulostetun pornografisen amatöörikuvan. Suttuisen pikselöitynyt kuva valtaa vanhuksen mielenkiinnon kuin ikonimaalaus ja herättää pitkään vaimennetun uteliaisuuden liekin. Nuori nainen taas käy kylän vanhuksille kaupassa ja saa ajoittain kyydin kylään kukkulan huipulle. Vastapalveluksena hän kauppaa itseään paikallisille miehille.
Kolmas päähenkilö on Calabrian maaseutu. Kylän jyrkkä vertikaalisuus saisi Sisyfoksenkin ottamaan vapaapäivän, ja laakson läpi kiemurtelevat tiet tuovat mieleen Abbas Kiarostamin aromaisemat. Italian unohdettua etelää kuvastavat haaksirikkoutuneet laivat ja ajan kulumista maatuvat autot. Arkirutiinit, taikausko ja soitto-orkesterin esiintyminen näyttäytyvät luonnon kokonaiskuvassa muurahaisten puuhasteluna. Eroosio ja tuuli ovat kovettaneet kivikylän, mutta ne eivät ole onnistuneet vaimentamaan ihmisten haluja tai ihmisyyttä.
Vanha mies todistaa viimeisellä teollaan, että lahja ei ole vaihtokauppa, vaan itsessään pyyteetön teko. Vaikka Frammartinon elokuva kutsuu katsojaa osallistumaan kokemukseen, on se ennen kaikkea pyyteetön lahja kokijalleen.
Otto Kylmälä