Dionisio nukkuu lattialla sängyn vieressä, kasvot kylpien punaisen valon katkeamattomassa on-off-ketjussa aina kukonlauluun asti. Vammautunut mies toimii hanttihommissa pikkukaupungissa, jossa hän asuu äitinsä kanssa: hän on kylän kuuluttaja, joka pärisyttelee pientä rumpuaan ilmoittaessaan yleisesti kiinnostavia asioita, kuten tulevia elokuvanäytöksiä. Dionisio rakastaa kukkotappeluita. Eräänä päivänä Lorenzo Benavides antaa hänelle kukon tapettavaksi ja syötäväksi. Sen sijaan Dionisio hoivaakin sen terveeksi, kouluttaa sen ja tekee siitä vahvan tappelijan. Pian hän ryhtyy suhteeseen Benavidesin rakastajattaren La Caponeran kanssa, josta tulee ikään kuin hänen onnenmaskottinsa – ja lopulta vaimonsa. Mutta kun La Caponera kyllästyy uuteen kesyyn ja haaleaan elämäänsä samalla, kun onnetar hylkää Dionision, tragedia valmistautuu iskemään… Vai onko kyse oikeastaan tragediasta, kun asiat päätyvät enemmän tai vähemmän takaisin alkutilanteeseen?
The Realm of Fortune on tietyssä mielessä vedenjakaja Arturo Ripsteinin tuotannossa, nimittäin ensimmäinen hänen elokuvistaan, jonka on kirjoittanut hänen vaimonsa Paz Alicia Garciadiego. Se lisäksi se on jälleen yksi syvällinen, aidosti ripsteinilainen pohdiskelma kohtalon oikuista – tai kenties sellaisen yhteiskunnan ansakuopista, joka uskottelee yksinkertaisille sieluille, että raha voisi muuttaa heidän elämänsä kulkusuunnan, kun se tosiasiassa pelaa aina vain niiden pussiin, joilla sitä jo on ja joilla tulee aina olemaan keinoja pitää se itsellään? Kohtaloa on se, minkä ihmiset sellaiseksi tulkitsevat…
Olaf Möller