Lumen ja jään valtakunta antaa periksi. Pieni filmipätkä yhdeksänkymmenen vuoden takaa esittää kouriintuntuvalla tavalla, miten ihminen iloitsee luonnosta ja muuttaa sen samalla omaksi hyödykseen ja huvituksekseen. Ajetaan reellä, uidaan avannossa ja hypätään mäkeä. Jäät murtuvat Tarmon edessä, ja laivaliikenne jatkuu vuodenajasta piittaamatta. Talvi muuttuu kulissiksi.
Jäänsärkijän eteneminen tuntuu modernisoituvan ja kaupungistuvan maailman symbolilta: kehitys on hidasta mutta vääjäämätöntä. Suhteessa luontoon vallitsee vielä huolettomuus. Talven riemut ovat itsestäänselvyyksiä, ja Suomen urbaaneimmasta ytimestä saadaan kuvia, jotka näyttäisivät ulkomaisen turistin silmään satumaalta. Ehkä talvi on vain syy karnevaaliin, johon porot käyvät rekvisiitaksi. Mutta sitä aidommalta vaikuttaa ihmisten ilo.
Olipa kerran talvi – ja lunta tuo terveiset viattomuuden ajalta. Sodankylässä se esitetään Janne Haaviston johtaman The Shubie Brothers -yhtyeen säestyksellä.
Elokuva näytetään Krzysztof Kieślowskin Decalogue I -elokuvan alkukuvana
Veli-Matti Huhta