Aamukeskustelua jatkoi kiireisen jälkituotantoprosessin keskeltä Sodankylään hypännyt norjalainen kirjailija ja ohjaaja Dag Johan Haugerud. Maatilayhteisössä kasvanut Haugerud muistaa lapsuudestaan Disney-elokuvat ja televisiossa myöhään esitetyn Draculan (1931), joka pelotti häntä lapsena niin paljon, ettei hän uskaltanut laskea jalkojaan sohvalta lattialle. Ohjaajan isän piti kantaa poika nukkumaan.
Työväenluokkaisesta taustasta huolimatta Haugerud luki lapsena paljon ja näki elokuvia, sillä isä oli kiinnostunut amerikkalaisesta kulttuurista ja Hollywood-elokuvista.
‘’Isäni luki Steinbeckiä ja Hemingwayta. Kävimme elokuvissa joka sunnuntai’’, Haugerud kertoi. Hänelle ovat jääneet mieleen myös maanantaisin Norjan ainoalta tv-kanavalta näytetyt suomalaiset draamasarjat.
Haugerud opiskeli aluksi kirjastonhoitajaksi, mutta tie vei lopulta Tukholmaan ja raamatun tutkimuksen pariin.
‘’Matkustaessani Euroopassa satuin näkemään Leos Caraxin elokuvan Levoton veri (1986). Silloin sain idean opiskella elokuvaa. Halusin ymmärtää enemmän ja olla osa sitä maailmaa.’’
Haugerud teki ensimmäisen elokuvansa 16 Living Clichés Super8-kameralla. Tyyli on jalostunut vuosien varrella ihmissuhteita, seksuaalisuutta ja yhteiskuntaa tutkiviksi teoksiksi. Toisistaan erottuvien elokuvien sarjassa on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: Oslo, joka tuntuu lähes omalta henkilöhahmoltaan.
‘’Koen olevani Oslossa ulkopuolinen. Kaupungissa on vahva luokkajako, joka heijastuu jokapäiväiseen elämään. En oikein ymmärrä Osloa, ja siksi haluan tutkia sitä elokuvissani’’, Haugerud summasi.
Haugerudin uusin elokuva, suunnitellun trilogian ensimmäinen osa Sex (2024) tutkii seksuaalisuutta ja sen harmaita alueita, erityisesti miesten keskuudessa, sillä miesten seksuaalisuus on jäänyt stereotyyppisten representaatioiden vangiksi. Elokuvassa sukupuoliroolit ja seksuaalinen suuntautuminen kyseenalaistetaan leikkisästi.
‘’Toisen ihmisen kokemukseen samaistuminen on kiehtovaa ja haastavaa. Elokuva haastaa miettimään niitä oletuksia, joita meillä on toisistamme’’, Haugerud kertoi.
‘’Haluan kirjoittaa dialogia juuri tietyille näyttelijöille. Käyn paljon teatterissa ja kiinnitän huomiota heihin, joiden kanssa voisin tehdä töitä. Näyttelijöiden pitää tottua olemaan katseiden kohteina ja ilmaisemaan monimutkaisia tunteita kehollaan. Se on minusta valtavan kiehtova ammatti.’’
Harjoittelu on Haugerudille olennainen osa elokuvien jännitteen luomista. ‘’Teksti luo pohjan, mutta workshopit näyttelijöiden kanssa ja näyttelijöiden sitoutuminen projektiin luovat suurimman osan siitä intensiteetistä, joka elokuvista välittyy. Kohtauksella on oltava jokin olennainen merkitys ja jännite, joka vetää katsojan mukaansa.’’
Musiikin merkitys Haugerudin elokuvissa on kiistämätön. Hän on tietoinen musiikista kirjallisuuden ja elokuvan tyylikeinona, joka kertoo sanoja enemmän. ‘’Musiikki on oma hahmonsa elokuvissani. Se välittää enemmän tunteita ja merkityksiä kuin sanat tai kuvat voisivat yksinään tehdä. Rakastan tunnetta, kun kävelee kadulla ja tarkkailee ympäristöä musiikin soidessa korvissa. Se saa näkemään todellisuuden eri tavalla.’’
Haugerud, jonka sisko on sosiaalityöntekijä, on kiinnostunut sosiaalisista suhteista ja rakenteista, jotka vaikuttavat kaikkien elämiin. Häntä voikin kutsua elokuvataiteen piirissä enemmän osa-aikaiseksi sosiologiksi kuin pelkäksi taiteilijaksi.
Haugerudin elokuvissa kommunikaatio ja ihmisten väliset suhteet joutuvat suurennuslasin alle. ‘’Minua on aina kiinnostanut kommunikaatio ja miten ihmiset satuttavat toisiaan sanoilla. Erityisesti perhesuhteet ovat kiinnostavia, sillä ihmiset ottavat toisensa itsestäänselvyyksinä ja voivat silloin olla hyvinkin piikikkäitä’’, hän kertoi.
Kuva: Juho Liukkonen