Viimeinen festivaalipäivä sunnuntai saatiin vauhtiin näytösten täyttämän yön jälkeen. Ennen keskiyötä festivaaliyleisö pääsi nauttimaan vielä lukuisista näytöksistä, kahdesta aamukeskustelusta, legendaarisesta Leffaraadista sekä yleisön toiveuusinnoista.
Aamukeskusteluissa lavalle nousivat saksanturkkilainen Aslı Özge ja norjalainen Dag Johan Haugerud. Özge kertoi yleisölle keskustelussa muun muassa siitä, miten elokuva tarjosi hänelle lohtua vaikeassa elämäntilanteessa äidin sairastuttua syöpään sekä miten hän on käsitellyt elokuvissaan vuoroin vanhaa ja uutta kotimaataan. Haugerudin paljasti yleisölle Leos Caraxin Levottoman veren inspiroineen hänet elokuvaopintojen pariin ja puhui muun muassa Oslon suuresta roolista elokuvissaan.
Lapinsuussa alkoi sunnuntaiaamuna Selma Vilhusen Neljä pientä aikuista (2023), jota ennen näyttelijä Oona Airola oli kertomassa hieman elokuvasta. Neljä pientä aikuista on elokuva rakkaudesta ja ihmissuhteista ja nostaa esiin polyamoriset ihmissuhteet uudella ja raikkaalla otteella. Teos onkin Airolan mukaan saanut paljon kiitosta siitä, että se on antanut positiivista näkyvyyttä polyamorisille ihmissuhteille. Airola kertoi myös, että hän tiedosti itsessään yhteiskunnan istuttamia misogynisiä ajatuksia tutustuessaan omaan henkilöhahmoonsa ja alkoi työstämään niitä.
Päivällä Sodankylässä nähtiin festivaalin perustajiin lukeutuvasta Anssi Mänttäristä kertovan Anssi Mänttäri – Suomielokuvan kummisetä maailmanensi-ilta. Ohjaajat Tero Hiltunen ja Sampsa Huttunen sekä säveltäjä Perttuli Arhola vierailivat Kitisen kinon näytöksessä.
Peruna pantiin Elviksen naamalle keskellä kohmeista sunnuntai-iltapäivää, kun Koulussa käyntiin pyörähti Leffaraati. Televisiosta tutun Levyraadin tavoin ruodittiin kevyen syvällisesti kattaus teoksia – tässä tapauksessa lyhytelokuvia eri vuosikymmeniltä. Raadin juontajana toimi näyttelijä ja näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä, joka oli saanut aiemmalta juontajalta, näyttelijä Ville Virtaselta pestiä varten pitkän listan ohjeita, kuten: “Älä esitä juontajaa, ole juontaja!” Tiukaksi raadiksi oli koottu toimittaja Iida Simes, ohjaajat Heikki Kujanpää ja Katja Gauriloff sekä kustantaja ja toimittaja Tuomas Rantanen.
Raatilaiset sekä Koulun täyttänyt yleisö saivat katsottavakseen kuusi ennalta salassa pidettyä kotimaista lyhytelokuvaa. Tunnelmat ja raatilaisten pisteet heilahtelivat laidasta toiseen, kun valkokankaalla nähtiin niin metsurin kyyneleitä, kukka-animaatio, Lenin-patsas sekä pysäköinninvalvojan rakkaudenkaipuuta. Raatilaisten tulkinnoissa assosioitiin kaikkea mahdollista aina keskitysleireistä ja patriarkaatin labyrinteissä luovimisesta seksuaaliseen heräämiseen. Voittoon ylsi Veli Granön ja Milja Viidan The King (2024), joka sai Rauli “Badding” Somerjoella ja Elviksen ilmestymisellä somerolaisiin perunoihin raadin pohtimaan perunan syvempää tarkoitusta.
Festivaali huipentui tuttuun tapaan yleisön toiveuusintoihin, joita paikan päällä olevat festivaalikävijät olivat päässeet äänestämään. Lapinsuun toiveuusintanäytöksessä nähtiin Sodankylässä vierailleen Virpi Suutarin metsäaktivisteista kertova Havumetsän lapset yhdessä Mia Halmeen ihastuttavan lehmälyhytelokuvan Fabulous Cow Ladies kanssa. Ranskalaisen Anaïs Tellennen ylistetty debyyttielokuva The Dreamer nousi myös yleisön suosikiksi ja uusintanäytöspaikalle Kitisen kinon viimeiseksi näytökseksi. Koululla festivaali päätettiin Sodankylä-yleisön jo pelkästään nimelläänkin hurmanneeseen, Paul Wendkosin ohjaamaan Hyttynen lähtee Havaijille -surffielokuvaan. Elokuvan rantaelokuviin keskittyvään mestariluokkaansa kuratoinut Olaf Möller oli ehtinyt jo poistua Sodankylästä, mutta KAVI:n Petteri Kalliomäki avasi näytöksen kertoen yleisölle Möllerin terveiset.
Kuva: Liisa Huima