Aamukeskustelu Suomessa aiemmin vähemmän tunnetun mutta Ranskassa vankkaa elokuvauraa tekevän ohjaajan Emmanuel Mouret’n kanssa oli syväluotaava mestariluokka elokuvanteon perustavanlaatuisista kysymyksistä, ihmisyyden kömpelyydestä sekä vaivannäön arvosta. Nämä teemat ovat läsnä myös Mouret’n lemmenkuvioiden koukeroisuutta kuvaavissa elokuvissa, joista tänään nähtiin Lapinsuussa ohjaajan esittelemät The Art of Love ja Venus and Fleur.
Aamulla tunteita herättivät Isossa teltassa Jerzy Skolimowskin aasin elämää seuraava, visuaalisestikin vaikuttava EO ja Kitisen kinossa Kim Hopkinsin sympaattinen elokuvantekokerhon toimintaa dokumentoiva, jo avajaispäivänä ensimmäiseen kertaan nähty A Bunch of Amateurs. Edellisestä yleisö poistui osin kyynelehtien, jälkimmäisestä puolestaan lämpimät hymyt kasvoillaan.
Aamupäivällä Koulussa nähty Mielensäpahoittaja Escorttia etsimässä on jo toinen Mika Kaurismäen elokuva festivaaleilla. Koko tapahtuman perustajiin lukeutuva Kaurismäki esitteli elokuvan ja vastasi sen jälkeen katsojien kysymyksiin. Elokuva sijoittuu osittain Saksaan, mikä ohjaajan mukaan tuntui luontevalta valinnalta kuvauspaikaksi – onhan hän ennenkin kuvannut ulkomailla esimerkiksi Saksassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Elokuvassa käsitellään muun muassa perhesuhteita ja niiden korjaamista raikkaalla tavalla, joka nostaa elokuvan perinteisen kansankomedian yläpuolella syvyydellään. Heikki Kinnusen esittämä Mielensäpahoittaja onnistui sekä itkettämään että naurattamaan festivaalikävijöitä, ja sai lopuksi raikuvat aplodit.
Iltapäivällä arkkitehtuurista väitöskirjaansa tekevä Helmi Kajaste esitteli Koululla Jacques Tatin arkkitehtonisestikin tärkeän komediaklassikon Enoni on toista maata. Elokuva kuvastaa kahta kokemusmaailmaa: herra Hulotin lapsuuden kylätunnelmaa sekä modernia ympäristöä. Elokuvassa nähty rakentaminen ja purkaminen heijastelee Kajasteen mukaan sodanjälkeistä Ranskaa, rakentamista ja modernismin tulon maisemaa. Vaikka Tati katsoo elokuvassaan modernismia kriittisesti, Kajaste tähdensi, ettei ohjaaja elokuvassaan niinkään kritisoi modernia arkkitehtuuria vaan asunnoilla ja tavaroilla pröystäilyä.
Olaf Möllerin 1960-luvun kroatialaisen elokuvan master class -sarja saavutti lakipisteensä, kun Koululle kerääntyneessä yleisössä ihmetystä ja riemua herätti Kroatian historian huonoimmaksi elokuvaksi julistettu Marijan Vajdan Seki’s Rolling, Watch Out, iskelmäpitoinen hupailu elokuvanteon haasteista, vierailevana tähtenä aikansa jalkapallosuuruus Dragoslav ”Šeki” Šekularac. Nauru ja aplodit raikuivat myös illalla Arturo Ripsteinin viihdyttävän ja oivaltavankin pikkukaupunkikuvauksen The Black Widow näytöksessä. Vaikka ohjaaja ei päässytkään osallistumaan festivaaleille, myös tämä hänen vähemmän tunnettu elokuvansa keräsi hyvin yleisöä Isoon telttaan.
Bolognan elokuvajuhlien johtajistoon kuuluva kuraattori Ehsan Khoshbakht esitteli Koululla iranilaisen elokuvan todellisen yksinäisen suden Sohrab Shahid Salessin koruttoman mutta lämpimän elokuvan Far from Home. Yleisö eli intensiivisesti mukana Salessin kuvauksessa Berliinissä asuvien turkkilaisten siirtotyöläisten tuskallisesta tyhjyydestä mutta myös arkisesta toveruudesta.
Isossa teltassa yleisö puoestaan kuunteli haltioituneena mykkäelokuvakonserttia, jossa Viktor Sjöströmin Ingeborg Holmia säestivät konsertin musiikin säveltäneet Matti Bye ja Lau Nau yhdessä Leo Svenssonin kanssa. Hillitty ja herkkä sovitus siivitteli yleisön uinuvaan tunnelmaan.
Myös aamuyön näytöksiin riitti elokuvannälkäisiä. Iso teltta täyttyi innostuneesta, jo hyvissä ajoin loppuunmyydyn Maustetyttöjen elokuvakonsertin yleisöstä. Vaikka konsertissa nähty Aki Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö oli monille hyvinkin tuttu entuudestaan, se heräsi aivan uudella tavalla henkiin Maustetyttöjen musiikin säestämänä. Myöhemmin aamuyöllä nähtiin Lapinsuussa David Lynchin Lost Highway, Isossa teltassa Anna Paavilaisen Kikka!, Koululla Valentina Maurelin I Have Electric Dreams ja Kitisen kinossa Junji Sakamoton Okiku and the World.
Kuva: Susanna Pesonen.