Kitisenrannan koulun perinteikkäässä aamukeskustelussa kuultiin perjantaina yhtä tšekkiläisen uuden aallon tunnetuimmista ohjaajista, Jiří Menzeliä. Häntä haastatellut Timo Malmi kysyi aluksi Prahassa vuonna 1938 syntyneen ohjaajan lapsuudesta, jota leimasi ensin natsi-Saksan miehitys ja sen jälkeen kommunistivaltion säännöt. ”En ymmärtänyt, että elimme miehitetyssä maassa – oli vain tiettyjä asioita, joita ei saanut sanoa”, ohjaaja muisteli ja kertoi äitinsä pelänneen hänen möläyttävän julkisesti jotakin kiellettyä.
Intellektuelli-isän poika ei omien sanojensa mukaan viihtynyt koulussa ja sai huonoja arvosanoja. Nuori mies ajautui teatterin pariin, näyttelemisen sijaan ohjaajaksi. Syy oli yksinkertainen: ”Jos ei osaa mitään, voi kuitenkin ohjata muita.” Lisäoppia Menzel sai ohjatessaan armeijan uutisfilmejä välttääkseen asepalveluksen. Myöhemmin hän opiskeli Prahan maineikkaassa elokuvakorkeakoulussa.
Menzeliltä kysyttiin myös sitä, miksi juuri kommunistinen Tšekkoslovakia synnytti kokonaisen elokuvan uuden aallon, vaikka länsielokuvia ei tuolloin maassa juuri ollut saatavilla. Ohjaaja selitti, etteivät elokuvan tekemiseen vaikuttaneet säännöt olleet pelkästään huono asia, sillä valtion kontrolloima elokuvateollisuus ei kärsinyt rahaongelmista. ”Täysi vapaus antaa mahdollisuuden tehdä mitä vain, ja silloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään”, hän totesi. Toisin sanoen sensuurin kiertäminen ruokki ohjaajien luovuutta. Menzel ei kaivannut mennyttä aikaa, vaikka myönsi vapaan rakkauden merkinneen hänelle kultaista aikaa – “Ja joillekuille tytöille myös”, hän lisäsi.
Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon elokuvallaan Tarkoin vartioidut junat (1966) voittanut ohjaaja ajautui lopulta vaikeuksiin elokuussa 1968 tapahtuneen Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen. Kiristyneiden olojen myötä entistä radikaalimmin kommunistihallintoa kritisoinut Kuin leivoset langalla ‑elokuva (1969) kiellettiin kokonaan. Menzelistä tuli useaksi vuodeksi epähenkilö omassa maassaan. Tämä ei Menzeliä hänen omien sanojensa mukaan laiskana työntekijänä haitannut. Hän kuitenkin kuvaili valtion oloja ”orwellilaisiksi”.
Ohjaaja muisteli myös aikalaiskollegojaan, kuten miehiä puoleensa vetänyttä Věra Chytilováa, joka kuulemma loi ”tavallisia elokuvia” tekevästä Menzelistä poiketen ”oikeaa taidetta”. Kun puhe kääntyi komealla ulkonäöllään Menzelissä kateutta herättäneeseen Miloš Formaniin, ohjaajalta kysyttiin myös molempien töitä leimaavan tšekkiläisen huumorin alkuperästä. Hän kuvaili filosofiakseen: ”Jos ihminen ei voi nauraa, hän ei voi edes ajatella.” Samaan ajatukseen johdattaa myös hänen vastauksensa perinteiseen kysymykseen elokuvasta autiolle saarelle: ”Ottaisin mieluummin jonkun tytön!”