Vuonna 1955 syntynyt espanjalaisohjaaja Fernando Trueba varttui Francon ajan Espanjassa suuren sisarusparven keskellä. ”Kotimme oli kuin Espanjan sisällissota”, Trueba vitsailee aamukeskustelussa Mika Kaurismäen haastateltavana. Perheessä riideltiin, koska isä oli harras Francon kannattaja ja veljekset halusivat uudistuksia.
Opiskeluun kannustanut perhe asui Madridin kaupunginosassa, jossa oli joka nurkalla elokuvateattereita. Trueba otti ensiaskeleensa elokuvan maailmassa näissä korttelikinoissa, joissa esitettiin enimmäkseen lännenelokuvia, komedioita ja sotafilmejä. ”Elokuvateatteri oli täydellinen paikka piiloutua lintsatessa koulusta, koska siellä oli pimeää.” Jo varhain Trueba ymmärsi, että elokuvassa valitsee tietty järjestys. ”Katsoin elokuvan karttaa valkokankaalla. Minulla oli tunne, että joku oli sen takana.”
Elokuvista kiinnostunut nuorukainen hakeutui yliopistoon elokuvan pariin. Trueba kertoo olleensa opiskeluaikoinaan tyypillinen leffafriikki, viettäen päivät kirjastossa ja illat elokuva-arkistossa. Opinnot jäivät kesken, ne sisälsivät paljon teoriaa eikä juurikaan käytäntöä. Trueba alkoi tekemään lyhytelokuvia ja kirjoittamaan kritiikkejä.
Viimeiset kolme vuotta Francon hallinnossa olivat kaoottisia. ”Meillä ei ollut vapautta, mutta otimme vapauksia.” Vuonna 1975 Franco kuoli ja se muutti kaiken. Esikoiselokuvallaan Ópera prima (1980) Trueba halusi ilmaista uuden aikakauden ääntä, eikä halunnut valkokankaalle ketään isänsä ikäpolvesta.
Trueba voitti Oscar-palkinnon vuonna 1994 elokuvallaan Viattomuuden aika (Belle Époque). Kuuluisassa palkintopuheessaan hän kiitti ihailemaansa Billy Wilderiä kaikkivaltiaan sijasta: ”Haluaisin uskoa Jumalaan kiittääkseni häntä. Mutta uskon ainoastaan Billy Wilderiin. Niinpä… kiitos paljon Billy Wilder.” Palkintopuheen jälkeen Wilder kertoi puhelimitse Trueballe, että vastaantulijat olivat tehneet ristinmerkkejä kävellessään Wilderin ohi kadulla.
Oscar-palkinto vei uraa eteenpäin, mutta Hollywood ei kuitenkaan imaissut Truebaa mukaansa. ”Olisi vietettävä niin paljon aikaa kuunnellen tyhjänpuhumista,” hän näpäyttää. Ohjaaja teki amerikkalaisnäyttelijöille espanjalaistuotannon, johon ei ollut täysin tyytyväinen. Hänen mielestään Eurooppa tarjoaa on enemmän vapautta elokuvien tekemiseen.
Trueba kokee olevansa lähellä klassista Hollywoodia, koska entisaikaan elokuvia tehtiin yleisöä varten. Hänen mielestään elokuva on taidemuotona täydellinen, mutta nykyisessä Hollywoodissa se hukkuu markkinoiden ja kaupallisuuden alle. ”Tämän kaltaiset festivaalit kunnioittavat elokuvaa”, Trueba sanoo osoittaen sanansa Sodankylän elokuvajuhlien yleisölle.
Aamukeskustelun aikana nähtiin myös varhaisena ennakkomaistiaisena katkelma Trueban parhaillaan tuotannossa olevasta elokuvasta The Queen of Spain, joka on jatko-osa aiempaan elokuvaan The Girl Of Your Dreams (1998) ja jossa ohjaaja jatkaa yhteistyötään Penélope Cruzin kanssa. Autiolle saarelle Trueba ottaisi Jean Renoirin elokuvan Partie de campagne (1936), mutta piilottaisi taskuun myös Billy Wilderin Poikamiesboksin (1960) ja Robert Bressonin Taskuvarkaan (1959).