Islantilainen elokuvaohjaaja Dagur Kári syntyi Ranskan Provencessa, missä hänen vanhempansa opiskelivat. Perhe muutti takaisin Islantiin Kárin ollessa kolme. Lapsuuttaan Kári kuvailee hyvin normaaliksi ja keskiluokkaiseksi: ”Toisinaan olen jopa tuntenut kateutta niitä ohjaajakollegoita kohtaan, jotka ovat ammentaneet tarinoita lapsuutensa traumoista.”
Vaikka Kári näki lapsuudessaan paljon esimerkiksi Chaplinin elokuvia, todellisen vaikutuksen teki isän kanssa nähty Kurosawan Dersu Uzala (1975). Islantilaista elokuvaa – jos sellaisesta harvinaisuudesta päästiin nauttimaan teattereissa – mentiin katsomaan puolen kansakunnan voimin. Piirtämisestä, kirjoittamisesta, valokuvaamisesta ja musiikista kiinnostunut nuori Kári koki, että hänen pitäisi keskittyä yhteen asiaan. Eräillä kotimaisilla elokuvafestivaaleilla hän pääsi näkemään mm. Wendersin, Kaurismäen ja Jarmuschin elokuvia. ”Se oli minulle kuin vallankumous. Löysin sävelen, joka resonoi minussa taivaallisella tavalla”.
Elokuvan ansiosta Kári sai koota yhteen kiinnostuksenkohteensa. Hän opiskeli elokuvaa Kööpenhaminassa ja kaksivuotinen koulu toimi johdatuksena elokuvan maailmaan. Elokuvaopiskelijoille koulu voi tarjota raamit ja ohjata eteenpäin, , mutta tie taiteilijaksi on jokaiselle oma.”
Kárin ensimmäinen pitkä elokuva Nói Albiino (2003) kuvattiin Islannissa. Päähenkilön ympärille oli kerääntynyt paljon materiaalia jo ennen elokuvakoulua. ”Hän oli kuin oma alter egoni, josta halusin irroittautua. En kuitenkaan unohtaakseni”, Kari selittää. Nóihin, niin kuin muihinkin hahmoihiinsa, Kári suhtautuu hyvin humaanisti. Enemmän kuin tarinoista, hänen elokuvansa saavat usein alkunsa hahmoista.
Siinä missä Nói Albiinon käsikirjoitus oli hyvin pitkälle kehitelty, Dark Horse (2005) sisälsi enemmän improvisaatiota. ”Yhdistin jotain hyvin sidottua ja vapaata”, hän kuvailee. Virgin Mountain (2015) sai myös alkunsa henkilöhahmosta, mutta myös tietystä näyttelijästä. Gunnar Jónsson oli tehnyt vahvalla läsnäolollaan vaikutuksen Káriin jo 20 vuotta aiemmin erään televisiosarjan sivuroolissa.
Kári oli jo vähällä luopua elokuvanteosta Yhdysvalloissa kuvatun Hyvän sydämen (2009) jälkeen. Yhdysvaltalainen systeemi agentteineen ja muine välimiehineen aiheutti sen, että käymistilassa oltiin vuosia. Esikoistytärkin ehti syntyä ja täyttää neljä ennen kuin kuvaamaan lopulta päästiin. Koulun penkille säveltämistä opiskelemaan lähtenyt Kári kuitenkin palasi pian elokuvien pariin ja kuvasi Virgin Mountainin.
Islantilainen elokuva elää kukoistuskautta. Kárin mukaan on vaikea nimetä vain yhtä syytä tähän. Pienellä saarella, jossa on vain vähän ihmisiä, elokuvien tekeminen kuten sinfoniaorkesterin ylläpito voi vaikuttaa järjettömältä: ”Taistelemme mahdottomuutta vastaan, mutta samaan aikaan kaikki vaikuttaa mahdolliselta”. Ilmassa on luovuutta.
Elokuvien lisäksi Kári nimeää intohimokseen jalkapallon. Autiolle saarelle hän ottaisi Woody Allenin elokuvan Play it again Sam (1972).