Lauantain aamukeskustelussa kuultiin yhdysvaltalaista leikkaaja-ohjaaja-tuottaja Mary Sweeneytä (s. 1953), joka tunnetaan parhaiten yhteistyöstään David Lynchin kanssa. Sweeneyn mukaan työ Lynchin elokuvien leikkaajana on toiminut, sillä Sweeney seuraa Lynchiltä saatua käsikirjoitusta ottamatta liikaa taiteellisia vapauksia. Sweeney kokee myös, ettei tarvitse eriteltyjä vastauksia siihen, mitä elokuvien mystiset asiat tarkoittivat: “David on runollinen kun miettii elokuvan kieltä, mutta runous kirjoitetaan lopulta leikkaushuoneessa.”
Sen sijaan hänen leikkausprosessinsa pohjautuu elokuvan emotionaaliseen maisemaan. Sweeneyn mukaan elokuvan pitää tuntua aidolta, ja vetää tunteiden kautta katsoja sisään: “Minusta empatia ja unelmointi ovat hyviä piirteitä leikkaajassa”, Sweeney totesi ja kertoi olleensa jo lapsesta saakka samankaltainen unelmoija. Sweeney toteaa myös osaavansa seurata Lynchin logiikkaa: “Leikkauksessa ei ole sääntöjä, mutta on noudatettava sisäistä logiikkaa. Tosin Davidin logiikka ei ole kovin loogista”, Sweeney naurahtaan ja jatkaa: “Mitä syvemmälle pääsin leikkaajan työssäni, sitä paremmin ymmärsin että logiikan tunnistamista ei voi opiskella.”
Sweeney rakastui huumaavasti leikkaamiseen opiskellessaan New Yorkin yliopistossa 80-luvun alussa. Siellä hän koki pystyvänsä hyödyntämään monia eri ongelmanratkaisutaitojaan samaan aikaan. Leikkaamisen taito vaati kuulemma harjaantumista ja useita toistoja ennen, kun hän alkoi olemaan tyytyväinen työhönsä. Hän toimi ensimmäisessä työssään legendaarisen Dede Allenin alaisena elokuvassa Punaiset (1981). Sweeneyn mukaan aikanaan leikkaamisen ajateltiin olevan kuin kodinhoitoa, siivoamista ja järjestelyä. Tämän vuoksi se jätettiin naisten hoidettavaksi. Kun Allen alkoi saada tunnustusta kyvyistään, miehetkin halusivat päästä alalle. Sweeney mainitsee myös, ettei koskaan tavannut Allenia: “Työskentelin kaksi kerrosta hänen alapuolellaan.”
Lynchin kanssa yhteistyö alkoi apulaisena Twin Peaksin toisella kaudella. Lynchin aikaisempia elokuvia leikannut Duwayne Dunham ei ehtinyt editoida toisen kauden jaksoa, jossa Laura Palmerin murhaaja paljastuu, joten työ annettiin Sweeneylle.
Sweeneyn tunnettavuus kasvoi myös elokuvan Lost Highway (1997) kautta, jonka tuottajana hän toimi. Tositapahtumiin perustuvan The Straight Storyn (1999) ideaa hän tarjosi itse Lynchille: “Halusin jonkin projektin, jossa David pääsisi näyttämään samaa puoltaan kuin Elefanttimiehessä (1980). Tunnistin itsepäiset, köyhyysrajan alapuolella olevat hahmot omasta lapsuudestani”, sanoo Wisconsinissa maitotilalla kasvanut Sweeney. Hän myös käsikirjoitti elokuvan itse.
Nykyään Sweeney toimii käsikirjoittamisen opettajana ja haluaisi maalata ja ohjata enemmän lyhytelokuvia.
Kuvat: Hilma Toivonen