Monipuolisen aihevalikoiman pohjalta elokuvia ohjannut Lenny Abrahamson ponnisti elokuva-alalle 1980-luvun Irlannissa, jossa koko maan silloinen elokuvantekijäkunta mahtui istumaan parin pöydän ympärille pubiin.
Abrahamsonin lapsuudesta vahvana muistissa säilynyt elokuva oli 2001: Avaruusseikkailu, jota hänen lapsenvahtinsa vei hänet puolipakolla katsomaan kymmenvuotiaana.
“Elokuvan tunnelma ja outo ilmapiiri viehätti minua ja jätti vahvan muistikuvan. Pyrin kyllä jo lapsena katsomaan televisiosta kaiken mitä katsoa saattoi, lauantaiaamuisin saatoin istua tuijottamassa TV:tä jopa ennen lähetyksen alkamista”, Abrahamson muistelee.
Nuoruus vei hänet opiskelemaan matemaattisia aineita Trinity Collegeen Dubliniin.
“Halusin olla mieliksi vanhemmilleni, jotka arvostivat akateemista sivistystä ja koulutusta, mutta toisaalta minua veti puoleensa myös se, että opiskelu haastoi minua älyllisesti. Siirryin kuitenkin myöhemmin opiskelemaan filosofiaa, jota huomasin rakastavani enemmän.”
Opinnot olivat siis kaukana elokuva-alasta, mutta opiskeluaikana hän perusti ystävineen elokuvakerhon, johon oppilaitos antoi avustusta. Se käytettiin esimerkiksi kameran hankintaan, joka tuolloin oli nykyiseen verrattuna valtava kapistus ja jonka akkujen kantaminenkin vaati useamman ihmisen työpanoksen. Abrahamson kuitenkin kertoo filosofian opintojen olleen hyödyksi myöhemmällä uralla: “Aloittelevana elokuvantekijänä matkustin myyntimiehen tapaan ympäri tuotantoyhtiöitä myymässä ideaani, filosofian opinnot antoivat tällöin eväitä ja keinoja vakuuttavaan kerrontaan.”
Uransa alkutaipaleen Abrahamson aloitti tekemällä mainoksia ja mainoselokuvia: “Minulle eräänlainen elokuvakoulu oli mainosten ohjaajana toimiminen, jossa kiertelin ympäri maailmaa tehden elokuvia aiheista, jotka eivät sinällään kiinnostaneet minua, mutta antoi paljon käytännön tietotaitoa elokuvan teosta ja tuotannon koordinoinnista.”
Mieleen jäävimpänä oppina oli esimerkiksi se, että elokuvan tekoon liittyy aina yhteisö, joka samalla antaa tekijällekin energiaa.
“Vaikka olisi kuinka hyvä elokuvantekijä, lopputulokseen ei pääse jos ei ole ammattilaisia työskentelemässä esimerkiksi valojen, kameroiden ja äänten kanssa.”
Ensimmäiseen pitkään elokuvaansa Adam & Paul Abrahamson kertoo saaneensa vaikutteita Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys go America -elokuvasta.
“Rakastin sen outoa surumielisyyttä, ja siitä välittynyt tunnelma vaikutti suuresti ensimmäiseen tekemääni pitkään elokuvaan.”
Kun Irlannin talous porskutti kovaa vauhtia ylämäkeen 1990- ja 2000-lukujen taitteessa, Abrahamson halusi välittää elokuvallaan tarinaa vähäosaisista, joiden asema maan taloudellisesta tilanteesta huolimatta ei juuri kohentunut. Tragikoominen Garage juonsi juurensa 1980-luvun tositapahtumiin pienellä maalaispaikkakunnalla.
“Halusimme tekijätiimin kesken nostaa esiin jokapäiväisen arjen Irlannin maaseudulla. Päähenkilö on paikan suurin puolustaja, ja samalla paikan suurin uhri. Irlannin maaseutupaikkakuntien kiertäminen elokuvanteon yhteydessä oli ihanaa ja yhteistyö pääosan esittäjä Pat Shorttin kanssa lämminhenkistä.”
Tällä hetkellä Abrahamson työskentelee elokuvatrilogian parissa, joka pohjautuu hänen omiin vanhempiinsa ja heidän avioliittoonsa eri aikakausina.
“Tavoitteena on tehdä periodielokuva, oma ”Fanny ja Alexanderini”.
Autiolle saarelle Abrahamson valitsisi mukaansa Stan Laurelin ja Oliver Hardyn Kaksi kulkuria -elokuvan.
“Se on kaunis, hauska, herkkä ja voisin katsoa sitä loputtomasti.”
Kuva: Viena Kytöjoki