Eletään 60-luvun yhdysvaltalaista folk-musiikin renessanssia, kun nuori mysteerinen kulkurihahmo saapuu kaupunkiin. Kitara selässään hän tulisi sähköistämään koko musiikkialan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Käsikirjoittaja-ohjaaja James Mangold (Walk the Line) on rajannut Bob Dylan -elokuvansa tapahtuma-ajaksi musiikkilegendan nousukiitovuodet. Musiikillisista mentoreista, rakastumisista ja maailman poliittisista kriiseistä kertovien sivujuonien ytimessä on Dylanin halu ravistella luovia rajojaan. Mutta kun Dylan alkaa flirttailla rockin kanssa, folk-yleisön mielestä Ikaros on lentämässä liian lähelle aurinkoa.
Elokuvan toimivuus lepää pitkälti Timothée Chalamet’n harteilla, ja hän tekee ilmiömäisen suorituksen nuorena Dylanina. Hän kanavoi Dylanin lauluääntä ja soittotyyliä taidokkaasti, sortumatta kuitenkaan parodiointiin. Chalamet ja Joan Baezia tulkitseva Monica Barbaro ovat lempeän vangitseva duo.
Dylanin tuotanto on ehtymätön runsaudensarvi, josta löytyy hittejä ja tuntemattomia timantteja useiden elokuvien verran. Mangoldin ohjauksessa kappaleet ja esitykset saavat jopa musiikkielokuville epätyypillisen paljon tilaa ja ansaitsemansa rauhan, joten Dylanin nerokkuus laulunkirjoittajana todella pääsee oikeuksiinsa. Katsojan on ihana heittäytyä musiikin samettiseen syleilyyn festivaaliperinteeksi muodostuneessa karaokenäytöksessä.
Otto Kylmälä