Jacques Demyn 80-luvun pääteos jatkaa Cherbourgin sateenvarjoista (1964) tuttua läpilauletun musikaalin lajia. Nantesia vuonna 1955 riivaavien väkivaltaisten lakkojen taltuttamiseksi ammuttu kyynelkaasu tunkee sisälle sympaattisen Madame Langlois’n (Danielle Darrieux) asuntoon. Hänen alivuokralaisensa, poliittisesti aktiivinen, mielenosoituksissa eturintamaan asettuva satamatyöläinen François (Richard Berry) onnistuu saattamaan maailman julmuuksista tietämättömän tyttöystävänsä Violetten (Fabienne Guyon) raskaaksi, mutta rakastuu toiseen naiseen, katuja pelkkään kalliiseen turkkiin verhoutuneena koluavaan Edithiin (ohjaajan kanssa jo vuoden 1980 Colette-sovitus La naissance du jourissa yhteistyötä tehnyt Dominique Sanda). Sydämen uusi valittu on sattumoisin Françoisin vuokraemännän tytär ja naimisissa impotentin, brutaalin, partaveistään heiluttelevan televisiokauppiaan (faunimaisen diabolinen Michel Piccoli) kanssa.
Kohti lopullista tragediaa kurottuva aikuisten satu hohtaa upeissa, sielua hivelevissä väreissä. Luokkataistelun vallankumoukselliset aatteet yhdistyvät ystävyyden ja solidaarisuuden teemoihin, mutta elämää suurempana velloo lopulta ikuisuudenkin raja-aitoja huojuttava, kaiken tieltään työntävä rakkaus, Tristanin ja Isolden kohtaloihin rinnastuva polttava intohimo.
Lauri Timonen