Erich von Stroheimin Ahneus lienee yhdessä Orson Wellesin Mahtavien Ambersonien (1942) kanssa koko elokuvan historian tunnetuin runneltu mestariteos, yli yhdeksän tunnin originaalimitastaan nykyiseen kestoonsa silvottu ihmisluonteen eeppinen kartoitus. Jäljellä on juonen päälinja, jossa sanfranciscolainen hammaslääkäri McTeague (Gibson Gowland) avioituu alkujaan ujon, arpajaisvoiton myötä sairaalloisen pihiksi paljastuvan Trinan (ZaSu Pitts) kanssa. Asetelma jättää katkeraksi myös kolmannen pyörän, mielitiettynsä toverilleen ennen vaurauden paljastumista luovuttaneen Marcusin (Jean Hersholt), ja loppuselvittely käydään Kuolemanlaakson tappavassa paahteessa.
Stroheimille tyypillisempi hovien kimallus ja loiste vaihtuvat köyhäintalon kaaokseen ja aavikon tomuun, mutta rappion aihe säilyy vakiona. Päihtyneeseen brutalismiin vähitellen vajoavan yksinkertaisen McTeaguen neuroottisen itsetuhoinen ja setelikätköjään syynäävä vaimo ei häviä petomaisuudessa millään muotoa miehelleen. Pessimistisempää näkyä valuutan totaalisesta tuhovoimasta saatiin odottaa aina Robert Bressonin Rahaan (1983) saakka.
Pohjoisessa mykkäelokuvan huippuklassikosta nautitaan Anssi Tikanmäen (1955–2024) sävelten voimalla. Festivaalille lukemattomia elämyksiä luoneen taiturin Film Orchestraa johtavat isänsä toiveesta hänen poikansa, Eljas ja Eemil Tikanmäki.
Lauri Timonen