Lapsi näkee Pariisin askartelemansa kaleidoskoopin läpi, hän katsoo kaupunkia eri tavalla kuin kiireinen äitinsä. Tanssija-äiti on myöhässä koe-esiintymisestä ja raahaa flunssaista lasta perässään. Perillä odottaa tanssiteoksen ohjaaja, harmaantunut ja magneettinen taiteilija, joka kuiskii lapselle Platonin luolavertauksesta.
Alice Rohrwacherin hurmaava lyhytelokuva löytää tekijälleen tyypillisen leikkisyyden lapsen näkökulmasta ja kirjaimellisesti Pariisin kulisseja repimällä. Elokuvan filosofinen tausta liitetään katsojuuteen. Kun Platon kirjoitti luolaan kahlittujen ihmisten näkevän vain varjot todellisuudesta luolansa seinällä, hän ei puhunut elokuvasta, mutta Rohrwacher ottaa Platonin ideaopin ja juoksee sen kanssa valkokankaalle. Jälki on riemukasta. Niin ohjaaja kuin elokuvan lapsikin kyseenalaistavat todellisuuden ja aistihavainnot; he ehdottavat toisenlaista tulkintaa.
Kaksinkertainen Sodankylän kävijä Rohrwacher on valinnut harmaantuneen ohjaajan osaan toisen Sodankylän-kävijän, ranskalaistekijä Leos Caraxin. Auteur tekee kiherryttävän roolin mystisenä taiteilija-guruna.
Kaisu Tervonen
An Urban Allegory esitetään alkukuvana ennen elokuvaa XXXXX .