Elokuvateatteri Wolność (“Vapaus”) on jokseenkin arkinen leffasali, jossa näytetään tavanomaisia elokuvia kuten Jutrzenka. Mutta eräänä kauniina päivänä, kesken taas yhden Jutrzenka-näytöksen, tapahtuu jotain hyvin epätavallista: elokuva muuttaa muotoaan, näyttelijät lakkaavat lausumasta vuorosanojaan, alkavat jutustella keskenään ja vetävät pian teatterin yleisönkin mukaan. Mitä ihmettä..?! Sana leviää salin ulkopuolelle. Viranomaisille ilmoitetaan, ja pian he lähettävät paikalle miehen, jolla pitäisi olla parhaat valmiudet selvittää tämä mitä poikkeuksellisin tapaus: sensuurivirkailijan – hänhän nimittäin tietää parhaiten, miltä elokuvien on virallisesti tarkoitus näyttää ja kuulostaa. Kyseinen asiamies Rabkiewicz alkaa olla melkoisen väsynyt palveltuaan liian monta vuotta järjestelmää, jota hän on alkanut pitää yhä epäilyttävämpänä, vaikka se ainoana järjestelmänä onkin se järjestelmä, jota tulee palvella. Niinkö todella? Jutrzenkan näyttelijöillä on toisenlaisia näkemyksiä siitä, miten asioiden tulisi mennä, eivätkä he kainostele kertoa niitä yleisölleen ja erityisesti Rabkiewiczille…
Totisesti oman aikansa elokuva, joka tehtiin kirjaimellisesti Puolan kansantasavallan luhistumisen aikana ja julkaistiin yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun kansakunta oli siirtynyt valtiososialismin jälkeiseen vanhaan uuteen elämään. Sen opetukset pitävät kuitenkin edelleen kutinsa…
Olaf Möller