Jazz viihtyy kuin luontojaan elokuvaan yhdistettynä, etenkin mustavalkoisissa kuvissa. Ja etenkin 1950-luvulla tai 1960-luvun alussa tapahtuvissa. Varsinkin New Yorkissa… Näin myös englantilaisen Grant Geen esikoisfiktiossa, joka on musiikkielokuvana ”erilainen”: kuvaus kuuluisasta jazz-muusikosta, amerikkalaisesta pianisti-säveltäjästä Bill Evansista silloin, kun hän ei kykene musiikkiin.
Epälineaarisesti kaksikymmentä vuotta ajassa eteenpäin liikkuva elämäkerta alkaa heinäkuun 1961 coolista livesessiosta, jossa äänitettiin parikin arvostettua albumia. Mutta pääpaino on pian sen jälkeen tapahtuneen basisti Scott LaFaron auto-onnettomuuskuoleman vaikutuksessa ystäväänsä Evansiin: kuinka hän surussaan tarvitsee täydellisen tauon musiikista, ensin isoveljensä Harryn perheen luona ja sitten vanhempien kotona Floridassa. Osansa saa myös rakoileva suhde tyttöystävään Ellaineen ja – heroiiniin.
Joachim Trierin luottonäyttelijä Anders Danielsen Lie esittää kompromissittomana muusikkonakin pätevän tuntuisesti masentuvaista ketjupolttajaa Evansia. Bill Pullman ja Laurie Metcalf ovat mahtavia lämpöä ja huumoria tuovina vanhempina. Piers McGrailin 16-millinen, kontrastinen kameratyö luo musiikkiin, aikaan ja melankoliaan istuvan runollisen fiilingin.
Timo Malmi