Familiar Touch teki harvinaisen hattutempun Venetsian elokuvajuhlilla voittaen parhaan esikoiselokuvan sekä parhaan ohjauksen ja naisnäyttelijän palkinnot Orizzonti-sarjassa. Eikä ihme, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Sarah Friedlandin debyytti koskettaa katsojaa iästä huolimatta. Se on tarkka, hauska ja liikuttava muotokuva naisesta, joka sopeutuu elämään uudessa ympäristössä.
Kaikki ei ole täysin kohdallaan. Tyylikkään kasikymppisen Ruth Goldmanin (Kathleen Chalfant) itsenäinen elämä tulee päätökseensä, kun lounasajelun päätteeksi seuralainen kirjaa hänet palvelukotiin. Hämmennys varjostaa Ruthin kasvoja, kun saattaja esittäytyy hänen pojakseen.
Friedland ammentaa omasta kokemuksestaan hoitokotityössä, ja vaikka lähtökohta kuulostaisi raskassoutuiselta, keventävänä vastaparina toimii usein tilanteiden ja ympäristön koomisuus. Broadway-veteraani Kathleen Chalfant on yksinkertaisesti loistava elämänsä pääroolissa. Hellät hetket ja itseymmärrys pilkistävät esiin, kun Ruth hiljalleen hyväksyy ympärillään olevan huolenpidon. Familiar Touch menee sinne, minne harva ikääntymistä käsittelevä elokuva uskaltaa mennä – päähenkilön syvyyksiin, siihen aistilliseen tunteeseen joka jää, kun mieli ei enää pysy mukana mutta matka ei ole vielä ohi.
Milja Mikkola