Imperialismin höystämä rakkaustarina kohtaa pirullisen takaa-ajon, ja dokumentaariset katukuvat törmäävät tyyliteltyyn mykkäelokuvaestetiikkaan. Grand Tour tarjoaa nimensä mukaisesti suuren kiertomatkan niin elokuvan, maiseman kuin ihmissydämen ihmeisiin. Brittikirjailija W. Somerset Maughamin matkatarinoista innoittunut Miguel Gomes palkittiin viime vuonna teoksestaan Cannesin elokuvajuhlien parhaana ohjaajana.
Tarina alkaa ensimmäisen maailmansodan aikoihin Rangoonin satamasta, jossa brittihallinnon virkamies odottaa morsiantaan saapuvaksi. Kaksikko ei ole nähnyt seitsemään vuoteen, ja kesken odottelun mies päättää paeta. Alkaa matka halki maiden, viidakoiden ja kylmän, läpi Singaporen, Bangkokin, Saigonin, Manilan ja Osakan. Morsian lähtee perään ja lähettää takaa-ajoasemasta sähkeitä kihlatulleen.
Mustavalkotarina on riemukas hyppy – hyvässä ja pahassa – viattomampaan aikaan. Suloiset kuvat ja karrikoidut hahmot saavat kuitenkin tulkintakehikon nykyisyydestä, sillä Gomes leikkaa kohtausten väliin kuvaa moderneista aasialaiskaupungeista. Ajalliset kerrostumat ovat yhtä lailla läsnä nykymetropoleissa kuin Gomesin elokuvassa.
Mustavalkofiktio ja värilliset dokumenttikuvat alleviivaavat toistensa voimaa. Tekijän rakkaus elokuvaan on väkevämpää kuin päähenkilöiden romanttinen rakkaus.
Kaisu Tervonen