Mika Kaurismäki teki vuosien jälkeen paluun Suomen elokuvakentälle teoksella, joka on näyttelijävetoinen sanan aidoimmassa merkityksessä. Käsikirjoitus on merkitty Kaurismäelle ja Petri Karralle, mutta pääosanäyttelijät ovat improvisoineet omaa dialogiaan ja he vievät elokuvaa muutenkin. He vievät sitä kohti puhdistavaa naurua ja kyyneleitä.
Kari Heiskanen on valokuvaaja, joka on tappamassa itseään, kun saa kutsun baariin vanhan kaverinsa kanssa. Soittaja on Pertti Sveholmin näyttelemä poliisi, jonka vaimo on juuri synnyttänyt lapsen, ehkä toiselle miehelle. Sairaalan käytävillä kulkee myös Timo Torikan esittämä näyttelijä, joka on saanut suru-uutisen. Miehet eivät löydä tietä läheistensä luo, mutta he löytävät toisensa.
Kolme viisasta miestä sijoittuu jouluun, yksinäisten surullisimpaan pyhään, eikä majataloissa ole tilaa – tai oikeammin: anniskeluravintolat ovat kiinni. Ovensa avaa ainoastaan tyhjä karaokebaari. Siellä miehet humaltuvat, tapaavat masentuneen naisen ja puhuvat poikkeuksellisesti totta. Vaikka heidän kanssakäymisessään kaikuvat ristiriidat, näyttelijöiden välillä vallitsee ihailtava harmonia.
Elokuva on omistettu John Cassavetesille, ja jäljessä on samaa tarkoituksellista viimeistelemättömyyttä ja välitöntä rosoa kuin indien kummisedällä. Erityisen lujaa ne soivat joulupukin karaokevedossa.
Kaisu Tervonen