Mari Mantela: After Ego (Suomi, 2026, 17 min)
Mari Mantela on palkituissa lyhytelokuvissaan (mm. Risto Jarva -palkittu Kuinka käänsin Rabobeston kylkiasentoon) käsitellyt identiteettikriisejä ja ihmissuhdedynamiikkaa elämän rajapyykkien läheisyydessä. After Egossa keskiössä on kahden riitaantuneen ikämiesveljeksen välinen, ihan konkreettinen rajapyykki, jota paikantamaan kutsutaan juristit ja viranomaiset.
Muinoin lapsuuden leikkipaikkana toiminut soliseva metsäpuro on nyt rajakiistan näyttämö, jolle vuosien oikeustaistot, kateus ja kauna kulminoituvat. Löytyykö raja, ja ratkaiseeko se lopulta yhtään mitään?
Vähäpuheisten veljesten rooleissa sykähdyttävät Tampereen teatteripiirien ja tv-katsojien ikisuosikit Esko Roine ja Ilmari Saarelainen, joiden tutuista kasvoista mustavalkofilmi tuntuu tuovan esiin aivan uusia tasoja. Mustavalkokuvaus on muutenkin osuva tehokeino sukuriitateemassa, jossa moni asia on vain näennäisesti mustavalkoinen. Vesi voi rapauttaa kiven, vaan katkaiseeko kuolemakaan kaunaa?
Kieli: suomi, tekstitetty englanniksi
Pia Andell: Ei pilata juhlia puhumalla kuolemasta (Let’s Not Ruin the Party by Talking About Death) (Suomi, 2026, 39 min)
Niin dokumentti- kuin fiktiogenrenkin hallitseva Pia Andell vie uudessa novellielokuvassaan aiemmasta lyhytelokuvastaan Kesken (2024) tutut hahmot tšehovilaisiin huvilamaisemiin.
Satu (Vera Kiiskinen) on löytänyt uuden, nuoremman miehen (Rasmus Slätis), kun taas Vilman (Krista Kosonen) liitto on hajoamassa. Harrin (Hannu-Pekka Björkman) sairaus on edennyt, mutta hän vaikenee tilanteestaan, eikä Riitta (Meri Nenonen) osaa auttaa miestään lähestyvän kuoleman edessä. Jone (Tommi Korpela) ja Minna (Ria Kataja) isännöivät kesäjuhlia kauniissa merenrantahuvilassaan, mutta näidenkin kulissien tukipuissa lienee jotain mätää.
Perisuomalaiseen tapaan saunassa ja paljussa nähdään tunteikkaita avautumisia, mutta hienoviritteinen näyttelijäntyö tekee hiljaisista hetkistä replikointia painokkaampia. Horisontin takana tuntuu siintävän suuria käänteitä, mutta rannalla on kesä, vielä hetken.
Kieli: suomi, tekstitetty
Teemu Nikki: Placeholder (Suomi, 2026, 15 min)
Viime vuoden kotimaisen kassamagneetin 100 litraa sahtia ohjanneen Teemu Nikin kiireisestä aikataulusta löytyy ihastuttavasti aikaa myös lyhytelokuville. Näistä tuorein, Placeholder, spekuloi sillä, mitä tapahtuu, kun joka paikkaan tunkeva alustatalous kohtaa ihmissuhteiden suorituspaineet.
Pitkälti Nikin luottokaartilaisilla (mm. Olli Rahkonen, Pirjo Lonka, Hannamaija Nikander, Anssi Niemi) roolitetussa elokuvassa Heikki (Rahkonen) työskentelee palvelussa, joka tarjoaa yksinäisille ihmisille kokemusta ja harjoitusta ihmissuhteista niin sanotun paikanpitäjän avulla. Perheidyllin sijaan Heikki haluaa kuitenkin antaa vuorovaikutuksista aidon – jopa inhorealistisen – kuvan, mikä ei ole aina asiakkaiden mieleen. Miehen oma kotielämä sujuu niin mainiosti, että kumppani alkaa tähytä samaisen palvelun puoleen.
Elokuva ei tarjoa selviä vastauksia, mutta saa pohtimaan nyky-yhteiskunnan ihmissuhde-odotusten ja käytännön seurausten rajapintaa. Miten olla itse parhaimmillaan, jos odottaa aina pahinta?
Kieli: suomi, tekstitetty englanniksi
Liina Härkönen
Kesto yhteensä 71 min.