Dingo-elokuvan musiikkikuvioita kehystää perhedraama, joka on yhtäältä päähenkilöä ajava voima ja hänen suurin kompastuskivensä. Yhtyeen keulakuva Pertti ”Nipa” Nieminen saa kuulla isältään jo lapsena olevansa epäkelpo.
Katsojan iloa isän pitkä varjo ei kuitenkaan pimennä. Elokuvan porilais-lakoninen dialogi asettuu veikeään ristiriitaan kiiltävien promokuvien, kiljuvien fanijoukkojen ja platinalevyjen kanssa. Rock-kiito saa muutenkin kotikutoisen kehän ennenkuulumatonta ilmiötä ympäröivästä 1980-luvun todellisuudesta, jossa esiintymisvaatteet etsitään äidin komerosta ja oluet juodaan geneerisistä ruskeista lasipulloista.
Pääosan Saku Taittonen – joka ei ollut edes syntynyt Dingon kulta-aikoina – loistaa hahmona, jonka ego pullistelee yhtä lailla surusta kuin suosiosta. Ohjaaja Mari Rantasila leikkaa dokumentaarista materiaalia fiktiivisen väliin ja muistuttaa samalla, että rock-todellisuudessa on aina puolet satua.
Kaisu Tervonen