Eeppinen aikamatka tekee kunniaa ohjaajan kotikaupungille, mutta vimmaisen väkivaltainen kompilaatio on kaukana seesteisestä turistipostikortista. Viktoriaanisen ajan kaiut vaihtuvat ensimmäisen maailmansodan arpikudokseen, suffragetit runnovat emansipaation aatetta eteenpäin, väkijoukot kuohuvat, ammattiliitot järjestäytyvät, natsien pommit rikkovat rakenteita, lakot ja mellakat haastavat yhteiskuntajärjestystä, eikä köyhyyden ja vaurauden ristiriidoille löydetä millään vuosikymmenellä ratkaisuja. Savusumun sakeuttamasta kaupungista kasvaa muusta Englannista erillään elävä liikemaailman keskus ja globaali taistelutanner, jossa IRA-iskujen uhka yhdistyy kodittomuuden ja rasismin talttumattomiin haasteisiin.
Temple ei kaunistele näkemäänsä. Hän lainaa inspiraatiota kaupunkielokuvien klassikoista à la Nicole Védrèsin Paris 1900 (1947), iskee hektisen montaasinsa sekaan ironisia kohonuotteja, päästää ääneen yhtä lailla Sex Pistols -manageri Malcolm McLarenin kuin romanssihuttukuningatar Barbara Cartlandin ja raastaa rock-painotteisesta soundtrackistaan irti proustilaisen hekuman sävyttämiä emotionaalisia tehoja. Thamesin vedet kuultavat The Kinksin Waterloo Sunsetin soidessa, ja silmäkulma alkaa väkisin kostua, mutta modernin Babylonin kokokuva on kiistattoman brutaali helvetinnäky, jossa brittien päitä ei ainakaan liialti silitellä.
Lauri Timonen