Eurooppalaisen elokuvan kirkkaimpiin tekijöihin lukeutuva saksalaisohjaaja Christian Petzold vie katsojan jälleen idyllisiin kesämaisemiin, joissa jokin on hienovaraisesti vinossa. Ohjaajan neljäs yhteistyö pääosanäyttelijä Paula Beerin kanssa on tiheätunnelmainen kertomus menetyksestä, identiteetistä ja oudoista yhteyksistä. Beer esittää musiikinopiskelija Lauraa. Nainen selviää auto-onnettomuudesta, jossa hänen poikaystävänsä kuolee. Onnettomuuden todistanut Betty (Barbara Auer) ottaa järkyttyneen Lauran luokseen, ja pian Bettyn perhe kohtelee häntä kuin yhtä omistaan. Kodin lämpö kätkee kuitenkin alleen vaiettuja perhesalaisuuksia.
Petzoldin elokuvissa haamut ja traumat kulkevat aina pinnan alla, ja niiden avulla hän ujuttaa kuviin hypnoottisen levottomuuden. Elokuvan lävistää jännite: jokainen ele ja tauko merkitsee enemmän kuin sanat.
Musiikki on jälleen keskeinen elementti, sekä tarinan että tematiikan tasolla. Chopinin ja Frankie Valli & The Four Seasonsin ohella kuullaan Maurice Ravelin teos Miroirs, M. 43: No. 3 Une Barque sur l’océan, joka on antanut elokuvalle nimensä. Sen kaunis, aaltoileva melodia heijastaa perhettä, joka on kuin vene ajelehtimassa surun merellä. Eksynyt perhe on vailla suuntaa, kunnes odottamaton matkustaja onnistuu muuttamaan heidän kurssinsa.
Otto Kylmälä
CHRISTIAN PETZOLD (s. 1960) liitetään ”Berliinin koulukuntaan”. Se on löyhä joukko 2000-luvulla tietoisuuteen nousseita, ihmissuhteita intiimisti ja maailmaa yhteiskunnallisesti käsitteleviä saksalaisia elokuvantekijöitä. Petzoldin repertuaarissa ovat läsnä molemmat juonteet – niissä pienet ihmiset kipuilevat toistensa ja historian suhteen. 1980-luvulle sijoittuvan melodraaman Barbara (2012) nimihahmo on Stasin tarkkailussa oleva lääkäri, ja Phoenix (2014) käsittelee päähenkilönsä kautta Saksaa, joka ei katso peilikuvaansa toisen maailmansodan jälkeen. Mainituissa elokuvissa näyttelee Petzoldin pitkäaikainen yhteistyökumppani Nina Hoss. Mirrors No. 3:n pääroolissa nähdään hänen toinen innoittajansa, Paula Beer.
Kaisu Tervonen