Festivaali esittää tänä vuonna kaksi kanadalaista elokuvaa, joita yhdistää ensinnäkin se, että ohjaaja on uransa alkupuolella oleva nainen, jonka tausta tangeeraa itäisen Keski-Euroopan kanssa. Toiseksi tekijät käsittelevät molemmissa sieltä Kanadaan muuttaneiden perheiden ongelmia, Nina Rozassa jo 1990-luvun muuttuvasta Bulgariasta Montrealiin siirtyneen taidekuraattorin Mihailin kohtaamista menneisyyden haamujensa kanssa.
Geneviève Dulude-De Celles voitti toisesta pitkästä elokuvastaan Berliinin elokuvajuhlilla parhaan käsikirjoituksen palkinnon, mutta Nina Rozan älykkyys ja kauneus ovat yhtä hyvin taidokkaan ohjauksen ansiota. Mihailin tilanne rinnastetaan ajatuksia herättävästi nimihenkilön, taiteellisesti lahjakkaan kahdeksanvuotiaan bulgarialaisen maalaistytön asemaan.
Mihail lähtee Sofiaan selvittämään galleriamaailman huomiota online-todellisuudessa saaneen, arvoituksellisen Ninan lahjakkuutta. Vaimonsa kuoleman jälkeen oman tyttärensä – joka nyt käy läpi aviokriisiään – yksin kasvattanut, kuusikymppinen Mihail joutuu vastahakoisestikin peilaamaan kokemuksia kahden maailman ja kahden erilaisen tytärkohtalon mysteereissä. Kysymykset muuttamisesta, identiteetistä, kielestä, vieraantumisesta, taiteilijuudesta ja moraalista odottavat vastauksiaan.
GENEVIÈVE DULUDE-DE CELLES (s. 1986) oli opiskellut jo elokuvaa ja valokuvausta ennen kuin koki jotain, joka on tehnyt häneen ilmeisen syvällisen vaikutuksen: 21-vuotiaana hän siirtyi Kanadasta Romaniaan opettamaan kuvaamista ranskalaisessa koulussa Bukarestissa. Ulkopuolisuuden kokemukset paikassa, josta ihmiset olivat muuttamassa pois, ja reflektointi kahden paikan välillä olemisesta jättivät jälkensä. Ennen Nina Rozaa ohjaaja on kunnostautunut Sundancessa palkitun lyhytfilmin The Cutin (2014) ja Berliinin elokuvajuhlien Generation-sarjan parhaana palkitun A Colonyn (2018) tekijänä.
Timo Malmi