Panssarilaiva Potjomkin on yhtäältä käsitetty kaikkien propagandaelokuvien äidiksi, toisaalta mestarilliseksi kuvaukseksi ihmisyyden polkemisesta ja sen sytyttämän kapinan leimahtamisesta vallankumoukseksi. Ken tutustuu elokuvatutkija Lauri Piispan painotuoreeseen Eisenstein-opukseen (Helmivyö 2025), tulee kallistuneeksi jälkimmäiselle kannalle.
Potjomkin on tilaustyö, yksi Bolšoi-teatterissa joulukuussa 1925 järjestettyyn vuoden 1905 vallankumousta juhlistaneeseen gaalaan valmistetuista taideteoksista. Epärealistinen aikataulu pakotti luovaan ongelmanratkaisuun, ja käsikirjoituksen yksittäinen episodi Potjomkinin kapinasta venytettiin vallankumousvuoden vertauskuvaksi. Kuuluisa porraskohtaus ei koskaan tapahtunut, mutta se perustuu Pietarin ”verisunnuntaihin”, vallankumouksen käynnistäneeseen aseettomien mielenosoittajien joukkomurhaan tammikuussa 1905. Onnekkaat sattumat ja peloton kokeilunhalu siivittivät työtä, ja kuviin tiivistyi jotain ainutkertaista.
Vallankumouksellisen Potjomkinista tekee myös kubismiin verrattu montaasi, joka asettaa peräkkäin eri kulmista kuvatut otokset, venyttää aikaa ja saa hetken kokemuksen tuntumaan painokkaan merkitykselliseltä. Potjomkinin salkoon nouseva lippu edustaa vapauden, veljeyden ja tasa-arvon vallankumousta, yhteen liittyneiden yksilöiden huutoa ihmisoikeuksien puolesta, sortoa vastaan.
Mia Öhman