DJ Robert saa puhelinsoiton: hänen Bristolissa asuva veljensä on löydetty kuolleena. Ja niin hän lähtee tien päälle selvittääkseen, mitä on tapahtunut – vain saadakseen selville paljon kaikenlaista muuta, itsestään, Englannista, ja kenties yksinkertaisesti elämästä, kuka tietää, sillä kun päätyy Weston-super-Mareen surullisen, Alice-nimistä tytärtään ikävöivän saksalaisnaisen kanssa, mitä tahansa voi tapahtua…
Radio On saattaa olla rikoselokuva laittoman pornografian tekemisestä ja levittämisestä. Se saattaa myös olla stoalainen antimelodraama rakkauden äärettömyydestä. Ehdottomasti se on elokuva täynnä musiikkia ja kohtauksia, joissa on kyse ennen kaikkea kuuntelemisesta samalla kun katsotaan maisemia: kuullaan David Bowieta, Kraftwerkia ja Wreckless Ericiä, ja Sting rämpyttelee menemään myös kuvassa.
Taatusti se on elokuva myös Englannista, James Callaghanin labour-hallituksen loppumetreistä, Pohjois-Irlannin levottomuuksista ja Tyytymättömyyden talvesta – raunioituneesta maasta, jonka maisemassa ei näy lupausta, vaan kaikki on jo saapuessa kuollutta. Ja silti: obwohl sie, unschlagbar scheinen / werden wir Helden, für einen Tag / wir sind dann wir, an diesem Tag, kuten Bowie laulaa.
Olaf Möller