Tämä “suomalaisen elokuvan 50-luvun monumentti” (Kari Uusitalo) käänsi uuden sivun kansallisen kulttuurimme historiassa. Yksinkertaisesta ilonpidosta tuli anarkiaa, tarttuvista iskusävelmistä pommeja paskantärkeän sivistyneistön niskaan. Vaikka moisen manifestin laatiminen tuskin oli Reino “Repe” Helismaan ja kumppaneiden alkuperäisenä tarkoituksena, sota oli julistettu.
Ohjaaja Jorma Nortimo taitaa kevyen musiikkikomedian yhtä suvereenisti kuin kaikki muutkin genret evakkokertomuksista (Pikku Ilona) zapatalänkkäreihin (Herra ja ylhäisyys). Hän kyllä tietää, että rallatusten ja huulenheiton ikuistaminen on vakava juttu, eikä esimerkiksi Pakarisen klassisen sinfoonisen polkan ”Vesihiisi sihisi hississä” tallentamiseen ole sen elokuvallisempaa keinoa kuin yksi, pitkä ja staattinen otos.
Vaikka Rovaniemen markkinoilla – elokuvaa ei luetakaan aivan maailmanmusikaalin klassikoihin (kolossaalinen virhearviointi jos mikä!), ei ketään sitä missannutta cinefiiliä – sen enempää koti- kuin ulkomaista – oteta vakavasti susirajan tällä puolen. Mikäli siis olet välttynyt tähän asti rillumarein korkeimmalta hetkeltä, sinulla on nyt tilaisuus oikaista asia tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla – keskiyön auringosta ja elokuvista humaltuneen karaokekansan keskellä!
Petteri Kalliomäki