Vuoden 2001 Cannesin elokuvajuhlilla Jean-Luc Godard kehui kolmea ohjaajaa: Samira Makhmalbafia, Aki Kaurismäkeä ja Alain Guiraudieta, jonka ”Ohjaajien kaksiviikkoinen” -sarjaan päässyt That Old Dream That Moves sai näin harvinaista nostetta vain 51 minuutin pituiseksi elokuvaksi (ja löysi tiensä Sodankyläänkin).
”Nuori mies ilmestyy ränsistyneeseen tehtaaseen purkaakseen epämääräisen koneen ennen kuin paikka suljetaan viikon sisällä. Työn kuluessa hän alkaa puhua ymmärrettävästi pahantuulisen henkilökunnan kanssa siitä, kuinka se suunnittelee kohtaavansa tulevaisuuden. Kosketellessaan työtä, taloutta, luokkia, seksiä, rahaa, onnellisuutta ja paljon muutakin tämä vaatimaton, paikoin hauska ja aina yllättävä elokuva (…) on melkein täydellinen, ilman pätkääkään liikaa kerrontaa tai tyylillisiä karikoita, ja ehdottoman relevantti”, kehui Time Out Film Guiden Geoff Andrew.
Guiraudiella on niin paikka kuin kuvakin totaalisesti hallussa: liikkumaton kamera hahmottaa tehdasmiljöön rauhallisesti, läsnäolevasti. Tuntuu kuin teoksessa ei olisi mitään turhaa – eikä mitään ”erikoista”, kunnes puolenvälin jälkeen tapahtuva käänne yllättää täydellisesti.
That Old Dream That Movesista on sanottu, että se on kuin Laurent Cantet’n kompromissiton ja Sodankylässäkin esitetty tehdaslakkokuvaus Henkilöstöosasto (1999) François Ozonin ohjaamana. Teosta on verrattu myös underground-legenda Kenneth Angerin homoeroottiseen lyhytfilmiin Kustom Kar Kommandos (1965).
Timo Malmi