Dominique Sanda tulkitsi tärkeitä avainrooleja kahdessa Bernardo Bertoluccin 1970-luvun huippukauden mainetyössä. Alberto Moravian romaanin (1951) vapaa filmatisointi The Conformist nimettiin Suomessa Fasistiksi, mikä on hieman harhaanjohtavaa: elokuva ei pyri analysoimaan fasismin yhteiskunnallista kasvualustaa. Kyse on ennen kaikkea yksilöpsykologisesta tutkielmasta konformistista, ”myötäjuoksijasta”.
Filosofian professori Clerici (Jean-Louis Trintignant) haluaa mukautua “normaalien” joukkoon. Psykoanalyyttisiin kuvioihin viehtynyt Bertolucci pohjustaa Clericin tarvetta paljastamalla tämän nuorena kokeman viettelykohtauksen.
Selkärangaton Clerici ryhtyy 1930-luvulla fasistien kumppaniksi. Hän saa tehtäväkseen murhata Pariisiin muuttaneen antifasistin, professori Quadrin (Enzo Tarascio). Kun Clerici on viettämässä morsiamineen (Stefania Sandrelli) kuherrusaikaansa Pariisin sinessä, suunnitelmia mutkistaa miehen intohimoinen rakastuminen Quadrin vaimoon (Sanda).
Bertoluccin virtuoosimaisen läpimurtotyön koristeellinen tyyli on jyhkeän barokkista kuin fasistien monumentit. Kiehtovassa aikalabyrintissä Vittorio Storaron kamera maalailee valoilla, varjoilla ja väreillä. Kohtauksista – joissa Sanda todistaa näyttelijäntaitojensa ääripäitä – jäävät taatusti kaikkien mieleen huumaava tanssiaisjakso sekä hyytävä likvidointi metsässä.
Timo Malmi