Uuden vuosituhannen avaava räyhäkäs rockumentti jatkaa siitä, mihin varhaisempi Sex Pistols -mockumentti The Great Rock ’n’ Roll Swindle (1980) jäi, mutta perspektiivi vaihtuu, ja tällä kertaa äänessä ovat bändin henkiin jääneet jäsenet. Punkin kantaryhmä ehti olla kasassa vain kaksi ja puoli vuotta. Lontoon Shepherd’s Bushin vaatimattomista oloista alkanut matka päättyi tuhnuiselle Yhdysvaltain-kiertueelle San Franciscon Winterland Ballroomiin. Räkimisen, oksentelun, runnovien kitaroiden ja paskaisten kalsareiden merkitsemä nousu ja uho eskaloituivat täystuhoon.
Vanhoillisen brittiyhteiskunnan tohveleille kussut finninaamainen niittiryhmä räimi tiensä kapinan ytimeen ja haastoi antaumuksella patriarkaatin pönöttävää perinnettä. Sen vertauskuvalliseksi edustajaksi Temple kohottaa Laurence Olivierin Rikhard III -tulkinnan (1955), joka aksentoi tarinaa monin klipein.
Musta komedia vääntyy kuitenkin synkäksi tragediaksi, ja bändin basisti – katatonisen heroiinipöllyinen, säälittävän sumea ja lähes soittotaidoton ”nuorisoidoli” – hakaristipaidassaan puolikoomassa huojuva Sid Vicious kulkee kohti kaaosta ja kuolemaa. Varjoihin vajonneeksi katuvaksi hahmoksi rajatun Johnny Rottenin kyyneleet ovat aitoja, kun hän muistelee mennyttä: ”Kykenin peittoamaan Englannin, mutten onnistunut pelastamaan yhtä onnetonta narkkaria…”
Lauri Timonen