Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2016 isänsä Fernandon kanssa vierailleen Jonás Trueban viimeisin elokuva alkaa hetkestä eropäätöksen jälkeen. Trueban vakiotähdet ja elokuvan käsikirjoittamiseen osallistuneet Itsaso Arana ja Vito Sanz näyttelevät Alea ja Alexia, jotka eroavat niin hyvissä väleissä, että päättävät järjestää sen kunniaksi suuret juhlat. Sitä paitsi Alen isä (mainio Fernando Trueba) on aina sanonut, että eroja pitäisi juhlia mieluummin kuin naimisiinmenoa. Vai onko? Tosipaikan tullen isällinen neuvo koskeekin paremman ihmisyyden ja onnen tavoittelua Søren Kierkegaardia ja elokuvafilosofi Stanley Cavellia lukemalla. Elokuvat ja filosofia voivat tehdä meistä parempia ihmisiä, mutta ne eivät onneksi poista inhimillistä kömpelyyttä ja epäröintiä.
Cannesin elokuvajuhlien Quinzaine des cinéastes -sarjassa esitetty elokuva on tarkoituksella toisteinen ja sympaattisen ajaton: mahdottoman mukavat ex-rakastavaiset elävät eroaan todeksi selostamalla sitä sekä erojuhliaan jokapäiväisissä tapaamisissa ystävien, perheenjäsenten ja työtovereiden kanssa niin kuin sosiaalista mediaa ei olisi olemassa.
Vaikka eroelokuvien skandinaavinen ekspertti Ingmar Bergmankin nostetaan esiin, Trueban rekisteri on ratkaisevasti kesäisemmän Eric Rohmerin suunnalla – pikemmin katkeransuloista kuin katkeraa.
Tytti Rantanen