Tuore dokumentti esittelee yhteiskuntakriitikon, joka ei katso ympäröivää todellisuutta norsunluutornista. Tuomari Nurmio kommentoi maailmaa rokkiklubien lavoilta ja takahuoneista, vaikka hänellä eikä edes kansakunnan kaapin päältä, vaikka hänellä on siellä nimikoitu paikka.
Tahvo Hirvosen ja Anne Lakasen dokumentti on taltiointi syyskuulta vuonna 2024 Tavastialta, jossa Nurmio ja hänen Pienet vihreät miehet -bändinsä esittivät teemakonsertin Lauluja sodasta ja diktatuurista. Nurmion uran läpäisevä kokonaisuus sisältää niin vanhempaa tuotantoa (”Rion satamassa!”, ”Siionin tyttäret”, ”Pikajuna helvettiin”) kuin kappaleita tältä vuosituhannelta (”Ei paha tahallaan”, ”Tsaari”, “Maailman onnellisin kansa”). Biiseissä ennustetaan tuomion päivää, saadaan kivääri käteen ja kerrotaan, kuinka vaatteille sataa verta. Sanoitukset ovat ajoittain hurjia, mutta ne sisältävät rivien välissä kutsun protestiin. Ja mikä parasta, Nurmion ehdottama protesti on tanssittavaa laatua.
Dokumentin tekijöillä ja bändillä on tekemisiinsä samanlainen ote. Molemmat kanavoivat varmaa ammattilaisuutta ja vetävää rytmiä, eikä kukaan purista kameraa tai kitaraa rystyset valkoisina. Niin musiikillista kuin visuaalistakin kokonaisuutta johtaa kuitenkin Nurmio, armoitettu tarinankertoja ja tulkitsija. Hän laukoo kovilla mutta on rauhan asialla.
Kaisu Tervonen