Toinen festivaalipäivä alkoi perinteisellä aamukeskustelulla, jossa oli vieraana 70-luvun lopulla uransa aloittanut ohjaajalegenda Julien Temple. Temple kertoi keskustelussa urastaan brittimusiikin parissa, kohtaamisistaan Sex Pistolsin ja The Clashin kanssa sekä musiikkivideoiden tekemisestä. Ohjaaja jakoi myös muistonsa siitä, kuinka hänen suhtautumisensa elokuviin on muuttunut vuosien varrella.
Aamukeskustelun jälkeen päivä jatkui Lapinsuussa Robert Bressonin elokuvalla A Gentle Woman (1969). Paikalla näytöksessä oli festivaalin tekijävieras ja elokuvan pääosassa nähty Dominique Sanda, joka vastaili näytöksen jälkeen yleisön kysymyksiin ja kertoi muun muassa Bressonin työskentelymetodeista.
Festivaalin tekijävierasta kuultiin keskipäivällä myös Koululla, kun Chris Petit oli mukana elokuviensa The Cardinal and the Corpse (1992) ja Asylum (2000) näytöksessä.
Torstaina käynnistyivät festivaalien kohokohtiin kuuluvat Mestariluokat. Venäläiskriitikko Andrei Plahovin Mestariluokassa Koululla nähtiin satavuotisjuhliaan viettävä Panssarilaiva Potjomkin (1925). Lapinsuussa festivaalin vakiokasvo Olaf Möller puolestaan käynnisti oman Mestariluokkien sarjansa Dead End Drive-In -elokuvalla (1986).
Torstain kohokohtiin lukeutui myös kotimaisen yllätyselokuvan paljastuminen: täpötäydessä Lapinsuussa nähtiin ennakkonäytöksenä Cannesiin valittu Lauri-Matti Parppein esikoispitkä Jossain on valo joka ei sammu (2025), joka sähköisti tunnelman ja innosti yleisön riemukkaisiin aplodeihin. Raumalta kotoisin olevan Parppein elokuva sijoittuu hänen lapsuuden kotikaupunkiinsa, ja siinä puhutaan rauman murretta.
Parppei kertoi näytöksen jälkeen, että oli hyvin erilainen kokemus nähdä elokuva Sodankylässä kuin Cannesissa. “Elokuva on leikattu Norjassa, ja suurimmaksi osaksi sen on nähnyt ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sanaakaan suomea, saati sitten rauman kielt. Oli todella hauskaa – ja hyvin erilaistakin – kokea se täällä”, hän sanoi.
Pitkä jono kiemurteli pitkin Koulun pihaa, kun festivaalivieraat odottivat pääsyä Ison teltan ensimmäiseen, jo festivaaliperinteeksi muodostuneeseen karaokenäytökseen. Yhteislauluun kutsui Bob Dylanista kertova James Mangoldin elokuva A Complete Unknown (2024), joka kuvaa muusikkolegendan nousukiitovuosia 60-luvulla. Esilaulajana Dylanin osuuksia lauloi Olavi Uusivirta, ja Joan Baezin osuuksia Aino Torttila.
Iso teltta täyttyi illansuussa nopeasti festivaalivieraista, kun ensimmäisillä Sodankylän elokuvajuhlilla esitetty Mika Kaurismäen Rosso (1985) oli alkamassa. Yleisöä ilahdutti Kaurismäen ja pääosaa elokuvassa näyttelevän Kari Väänäsen kuvailu elokuvan improvisatorisesta toteutustavasta – ylijäämäfilmille kuvatun elokuvan jokaisen kohtauksen tuli onnistua ensimmäisellä otoksella! Yhteislaulu ja taputukset säestivät festivaali-illassa Väänäsen ja toisessa pääosassa ihastuttaneen Martti Syrjän romuttamoauton kyydissä kajauttamaa tulkintaa ikivihreästä: Olen suomalainen – L’italiano.
Punaisessa Teltassa ohjaaja ja kreikkalaisen oudon aallon pioneeri Athina Rachel Tsangari esitteli elokuvansa Harvest (2004). Samannimiseen romaaniin perustuvassa tiheätunnelmaisessa elokuvassa kyläyhteisö kamppailee säilymisensä puolesta, mutta ajautuu muukalaisvihan ja väkivallan kautta omaan tuhoonsa. Tsangari sanoi mieltyneensä tarinassa erityisesti sen heikkoihin ja pelkurimaisiin antisankarihahmoihin.
Skotlannin nummilla filmille kuvattu elokuva valaistiin pääasiassa luonnonvalolla. Tsangari kertoi halunneensa kohtausten olevan fyysisiä ja tanssinomaisia, ja suuri osa alkuperäisen käsikirjoituksen dialogista jätettiin lopulta käyttämättä.
Elokuvajuhlien tekijävieras Léonor Serraille saapui suoraan lentokentältä Montparnasse Bienvenüe (2017) -näytökseen raikuvien aplodien saattelemana. Serraille ehti juuri elokuvan jälkeiseen Q&A-tilaisuuteen vastailemaan yleisön kysymyksiin.
Illalla festivaaliklubilla tunnelmaa nostatti genrerajoja rikkova Pietarin Spektaakkeli, joka on pienestä koostaan on nimensä väärti.
Elokuvia nautittiin torstaina viileässä säässä, mutta kirkkaana loistavan auringon alla.