Festivaali starttasi vuoden 1995 festivaalivieraan Victor Ericen tuoreen Close Your Eyes -elokuvan (2023) Suomen ensiesityksellä. Lähemmäs kolmetuntinen elokuva valoi rauhaa festivaalikansaan ja kysyi, mikä on elokuvan merkitys unohduksen ja muistin välisessä kamppailussa. Ennen loppuunmyydyn elokuvan alkua festivaalivieraiden puheensorinasta erottui keskustelu siitä, kuinka Sodankylän elokuvajuhlat säilyttää ainutlaatuisen tunnelmansa vuodesta toiseen, kun eri ikäiset ja eri puolilta maailmaa Sodankylään suunnanneet ihmiset kokoontuvat yhteen samasta syystä: rakkaudesta elokuvaan.
Aamupäivällä nähtiin myös Selma Vilhusen Neljä pientä aikuista (2023), joka ilahdutti festivaaliyleisöä rehellisellä kuvauksellaan monisuhteisuudesta. Elokuvasta nähdään toinen näytös sunnuntaina. Näytöksen avaa Oona Airola, yksi elokuvan päätähdistä.
Alkuillasta elokuvateatteri Lapinsuu täyttyi loppuunmyydyllä avajaisnäytöksellä. Avajaispuheessaan festivaalin taiteellinen johtaja Timo Malmi korosti elokuvateatterien ja -festivaalien tärkeyttä elokuvataiteen kokemiselle. Avajaiselokuvana nähtiin itseoikeutetusti festivaalivieraan Leos Caraxin mestariteos Point-Neufin rakastavaiset (1991). Elokuvan jälkeen juuri Sodankylään laskeutunut ohjaaja sai raikuvan vastaanoton.
Iltapäivällä käynnistyi Olaf Möllerin kuratoima rantaelokuva-aiheinen mestariluokka Päivät kuin unta huikeissa tunnelmissa Alberto Lattuadan ohjaamalla elokuvalla The Boarder (1954), jonka alussa Möller toivotti yleisön tervetulleeksi takaisin Sodankylään, raikuvien aplodien saattelemana. Runsaan arkullisen taustatietoa, huumoria ja kielikuvia omaava kuraattori sai yleisön hiljentymään kertoessaan italialaiselokuvan taustoista ja skandaaleista, joita se aikoinaan aiheutti. Lisäksi hän esitteli arkistosta poimimiaan, nykykatsojan näkökulmasta absurdeja sensuuripoistoja, jotka lisättiin takaisin filmiin vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin. Tapansa mukaan asiaansa antaumuksella eläytyvä Möller muistutti lopuksi sarjan jatkuvan torstaina elokuvalla Paul Wendkosin Hyttynen lähtee Havaijille (1961). Näin hän viritti niin alustukselle kuin itse elokuvalle runsaat taputukset antaneen yleisön toiverikkaisiin tunnelmiin.
Ilta-auringon paistaessa jono kiemursi loppuunmyytyyn Michelangelo Frammartinon nykyelokuvan mestariteokseen, The Four Times -elokuvaan (2010). Elokuva sijoittuu Frammartinon vanhempien kotiseudun jykeviin maisemiin. ”Siellä myös eläimillä ja asioilla on sielu”, Frammartino sanoi näytöksen alkaessa. Dokumenttielokuvan ja taideinstallaation välimaastossa liikkuva, runollinen ja äänimaisemaltaan ainutlaatuinen elokuva kuvaa sielun ja hengen liikettä kehosta ja olomuodosta toiseen.
Samoihin aikoihin nähtiin Katja Gauriloffin pitkä elokuva Je’vida (2023). Iso teltta täyttyi suurista tunteista, kun maailman ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva vavisutti katsojiaan. Mustavalkoinen kuva vangitsi tunnelman liikkuen saumattomasti muistojen, unimaailman ja sukupolvien välisen trauman ja rakkauden välillä. Näytöksen jälkeen muistutettiin, että Gauriloffia pääsee kuulemaan lauantaina kotimaisten elokuvantekijöiden keskustelussa Pienessä teltassa.
Myöhäisillan auringon vielä porottaessa korkealta taivaalta Lapinsuussa kuultiin festivaalin tämän vuoden ensimmäinen säestetty näytös, kun Janne Haavisto & The Shubie Brothers ryyditti ilakoivalla soitollaan 1930-luvun suomilyhäriä Olipa kerran talvi – ja lunta (1934). Näytöksen toisella puoliskolla nähtiin Krzysztof Kieslowskin alunperin televisiota varten tehty Decalogue/Dekalog -minisarjan ensimmäinen lyhytelokuva.
Keskiyön jälkeen festivaalin vieras Aslı Özge avasi elokuvansa All of Sudden (2016) Lapinsuussa. Samoihin aikoihin Isossa teltassa Teemu Nikki oli paikalla ohjaamassaan ja käsikirjoittamassaan elokuvassa Peluri – kuolema on elävien ongelma (2023), jonka räiskyvä musta huumori sekä nauratti että nostatti katsojien karvat pystyyn.
Ensimmäinen päivä alkoi lämpimillä jälleennäkemisillä ja suurilla tunteilla. Tästä on hyvä aloittaa yöttömän yön juhla!
Kuva: Axa Sorjanen