Lämmin lauantaipäivä alkoi Sodiksessa brittiläisen Chris Petitin ja kreikkalaisen Athina Rachel Tsangarin tekijävieraiden aamukeskusteluissa. Sekä Petit että Tsangari avasivat uriensa alkuvuosien merkittäviä hetkiä ja omia työskentelymetodejaan.
Petit kertoi nuoruutensa töistä Time Out -kulttuurilehdessä, johon hän kirjoitti elokuvakritiikkejä. Petit tutustui Lontooseen uudella tavalla kiertäessään lähiöalueiden pieniä elokuvateattereita. Petit kertoi uusimman ohjauksensa D is for Distance saaneen alkunsa hänen poikansa Louisin epilepsiakohtauksista, joita poikaa hoitaneet lääkärit kehottivat videokuvaamaan.
Tsangari kertoo viettäneensä lapsuutensa kesät kotikaupunkinsa ulkoilmaelokuvanäytöksissä. Hän ei haaveillut lapsena elokuva-alasta, koska koki, ettei se ollut tytölle mahdollista Kreikassa. Tsangaria on kutsuttu ‘Kreikan oudon aallon’ pioneeriksi, mutta hän itse esittää kritiikkiä termiä kohtaan. Hänen mukaansa kriitikkojen halu luokitella elokuvia myös latistaa niitä.
Lauantaina festarikävijät pääsivät seuraamaan erilaisia keskustelutilaisuuksia.
Klubiteltassa indie-elokuvaleikkaaja Melody London kertoi yleisölle WIFTin (Women in Film and Television) järjestämässä tilaisuudessa pitkästä ja polveilevasta urastaan sekä ajatuksiaan siitä, miten elokuvien leikkaaminen on vuosikymmenten aikana kehittynyt. Tuulenpuuskien ravistellessa telttaa, London näytti esimerkkejä muun muassa Jim Jarmuschin elokuvista, joiden leikkaajana hän on toiminut. London oli myös paikalla alustamassa illalla koululla esitettyä Jarmuschin Mystery Trainia (1989), jonka leikkaajana hän toimi. Näytöksessä London kertoi haltioituneelle yleisölle, miten elokuvan kolme episodia sai pienten, lomittuvien yksityiskohtien avulla nivottua yhteen.
Iltapäivään kuului myös kotimaisten elokuvantekijöiden keskustelu, jossa käytiin laaja-alaista keskustelua siitä, miten niin omat kokemukset kuin muiden ihmistenkin odotukset voivat vaikuttaa elokuvien syntyyn. Keskustelemassa oli näyttelijät Jaana Saarinen (Mielensäpahoittajan rakkaustarina, 2024), Elina Knihtilä (Valitut, 2025 ja 100 litraa sahtia, 2024), Ville Virtanen (Ei koskaan yksin, 2024) ja ohjaaja Herra Ylppö (Kronos Kairos, 2025).
Lauantaina päivällä järjestettiin myös Sodankylän oma Midnight Sun Pride, johon myös osa festivaalivieraista otti osaa. Sodankylän Pride-kulkue marssi komeasti halki kylän ja puistojuhlaa vietettiin Kirkkopuistossa, jossa esiintyivät mm. Jukka Nousiainen, Joku iiris ja VHS-klubin taiteilijat.
Alkuillasta yksi elokuvaharrastajien keskuudessa rakastetuimmista elokuvista, Joseph von Stronheimin Ahneus (1924) näytettiin hartaasti odotetulta 35 millimetrin filmiltä Kinokonsertissa. Yhdeksästä tunnista kahteen tuntiin leikattu mestariteos sukeltaa rahan ja ahneuden tuhovoimaan. Elokuvaa säestäneen Anssi Tikanmäki Film Orchestran live-musiikki johdatteli yleisön Stronheimin julmaan maailmaan, ja näytöstä kuvailtiin maagiseksi.
Elokuvajuhlien kolmannessa karaokenäytöksessä puolestaan yleisö eläytyi Gurinder Chadhan Blinded by the Light -elokuvaan (2019). Olavi Uusivirta johdatti laulua Bruce Springsteenin säveliin.
Yön pikkutunneilla esitettiin elokuvajuhlien traditioksi muodostunut Mika Taanilan Kokeellisen elokuvan yökoulu. Yökoulussa esitettiin kattaus ajatuksia herättäviä avantgarde-lyhytelokuvia, jotka sekä yllättivät, kauhistuttivat että ilahduttivat yleisöä. Taanilan löyhänä teemana oli löytää kokeellisista elokuvista tekijänsä sisäisen maailman kuvaaminen. Näytöksessä nähtiin muun muassa John Smithin omaelämänkerrallinen ja itseironinen Being a John Smith (2024) sekä Ville Koskisen urbaani kauhuelokuva Hampaat (2024). Taanilan mukaan Koskinen on yksi uuden elokuvan merkittävimmistä uusista nimistä.
Päivän mittaan poukkoileva sää ja tuulen tuomat tihkusadepilvet väistyivät keskiyön jälkeen. Punaisena hehkunut taivas ja sateenkaari vetivät festivaalivieraita Kitisen rantaan aamun pikkutunneille saakka.