15.6. Festivaalitorstai hikoilutti, laulatti, kosketti ja nauratti

Festivaalin toinen päivä alkoi lämpimissä tunnelmissa. 

Aamukeskustelusarjan aloitti palkittu ukrainalaisohjaaja Sergei Loznitsa. Keskustelussa puitiin elokuvataiteen lisäksi yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä, joihin etenkin myöhempi Loznitsan tuotanto pitkälti keskittyy. Ohjaaja kertoo nuoruudestaan Kiovassa ja kokemuksistaan neuvostoliittolaisen järjestelmän nöyryyttävyydestä. 

Keskustelussa sivuttiin myös matematiikkaa ja musiikkitaidetta, jotka Loznitsan mukaan avaavat universumin todellisuutta. Loznitsan elokuvien ainutlaatuisen äänimaailman lisäksi musiikilla on suuri rooli, ja keskiviikkona nähty The Natural Habitat of Destruction vakuutti hämmästyttävällä musiikillaan ja äänimaailmaan. Tämä valitettavan ajankohtainen, laajaa arkistomateriaalia sisältävä sinfoninen dokumentti näytetään vielä sunnuntaina aamupäivästä Kitisen kinolla. 

Pienessä teltassa näytettiin festivaalin ensimmäiset näytökset perheen pienimmille: kotimainen klassikko Minttu & Vanttu sekä animaation mestareita Baltiasta. Myös lapsiparkissa leikittiin ja askarreltiin muun muassa Spider Man! 

Keskipäivällä katsojat pakenivat porottavaa aurinkoa Kitisenrannan koulun elokuvasaliin, jossa esitettiin Veljko Vidakin dokumentti Cinéma Laika. Kroatialainen ohjaaja oli itse paikalla tekijävieraana. Sodankylässä ensi-iltansa saava Cinéma Laika on hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa. Dokumentti kuvaa lämminhenkisesti ja koskettavasti, kuinka Karkkilaan syntyi uusi kulttuurikeidas, Aki Kaurismäen ja kirjailija Mika Lätin perustama, kulttimaineen nopeasti saavuttanut elokuvateatteri Kino Laika.

Kitisen kinolla esitettiin Master Class -elokuva Nikola Tanhoferin Happiness Comes at Nine o’Clock. Sadunomaisesti Onnellisuus ja Katumus leijailevat eräänä päivänä alas taivaasta ja tuovat mukanaan taikaviitan, joka toteuttaa haltijansa kiihkeimmän toiveen. On kuitenkin varottava, mitä toivoo. Elokuvaa pidetään Tanhoferin suurena mestariteoksena

Illansuussa Koululla nähtiin osana arkkitehtuurispesiaalia István Szabón ohjaama Palomiehenkatu 25. Dokumentissa kurkistettiin seuraavana päivänä purettavan budapestilaisen kerrostalon asukkaiden yhteisiin ja yksityisiin muistoihin ja käytiin läpi talon 50 vuotinen historia yhdessä yössä.

Illalla Isossa teltassa katsottiin Juha Suonpään vilpittömän koskettava ja ilahduttava dokumentti Ilveskuiskaaja, joka sai lähes täyden teltan ajoittain itkemään liikutuksesta ja nauramaan kyyneleet silmissä. Elokuvassa nähtiin kymmenillä riistakameroilla otettua materiaalia, joka kuvasi kotimetsän eläimistöä ja eritoten jo seudulta kadonneeksi luultuja ilveksiä. Dokumentissa esiintyvä Hannu Rantala kohtaa ilvekset kuin kuonotusten, ja ottaa laajalti kantaa ihmisen ja eläimen sekä ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Elokuva luo ainutlaatuisen ja ennennäkemättömän kulman luontodokkareille.

Lapinsuussa esitettiin myöhäisillalla 90-luvun yhdysvaltalainen Michael Almereydan ohjaama vampyyrielokuva Nadja. Täydelle salille oli puhumassa elokuvan tuottaja Mary Sweeney. Hän muisteli lämmöllä elokuvan tekoprosessia sekä työskentelyä Almereydan kanssa. Sweeney kertoi, että elokuva on kuvattu lasten lelukameralla, jonka matala kuvaresoluutio luo Nadjaan sen ainutlaatuisen, hämyisen tunnelman. 

Samaan aikaan Koululla päästiin nauttimaan Anna Hintsin elokuvasta Smoke Sauna Sisterhood, joka keräsi niin ikään täyden salin. Elokuva toi valkokankaalle savusaunojen muinaisen ja intiimin perinteen iloineen ja suruineen. Elokuvan hämyiset saunat ja kiukaan kihinä loivat elokuvasaliin ainutlaatuisen tunnelman. Hints on paikalla näytöksessä Lapinsuussa sunnuntaina kello 15. 

Torstaipäivä helli myös karaoken ystäviä: Pienessä teltassa pääsi kokeilemaan elokuvateemaista puhekaraokea ja Isossa teltassa tunnelma oli katossa, kun Olavi Uusivirta laulatti yleisöä kotimaisen elokuvan karaokekimarassa!

Yön pikkutunteina Mika Kaurismäkivieraili dokumenttielokuvansa näytöksessä Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin. Hän kertoi muun muassa, että hän koki tärkeäksi tallentaa Tampereen konsertin osana suomalaista  kulttuurihistoriaa. Yle on ollut mukana projektissa. Lopputuloksesta Ismo Alanko kommentoi, “Ai, tämmösen teitte.”

Kuva: Hilma Toivonen